Kimalletta arkeen

Täällä aloitettiin jo jouluun valmistautuminen - kerrankin ajoissa! Joulukoristeita emme vielä ole kaivaneet kaapista esille, mutta joulukorttipajamme avattiin sen sijaan eilen iloisissa merkeissä. Olen itse potenut kuluneen viikon sitkeää flunssaa ja eilen päätin ottaa rauhallisemmin ja jättää leikkipuistot ja muut aktiviteetit väliin ja viiletellä flanellihousuissa ja kotitossuissa lasten kanssa sisällä koko päivän.

Aamupäivällä levittelimme siis sormivärit, kartongit, liimat ja muut tykötarpeet keittiönpöydälle ja aloitimme työn. Voi sitä, riemua ja iloa, kun tyttäreni sai kastaa sormensa väreihin ja nähdä kättensä jäljen! Jokainen meidän aikuisen väripaletissa perusväriksi määritelty väri sai tyttäreni hihkumaan ilosta: "Ihanaa keltaista, katso äiti tätä sinistä, haluan vielä maalata kauniilla punaisella!" Askartelumme lomassa ehdin taas miettiä sitä, miten suuria pienet asiat voivat olla, kun niiden äärelle vain pysähtyy. Lapseni ovat verrattomia opettajia niin hetkessä olemisessa kuin kiitollisuuden osoittamisessa - siinä, että voimme nauraa ja iloita, ihmetellä, ihastella ja nauttia pienistä asioista. Miten nuo värit tuntuvatkaan sormissa niin hauskalle, miten punainen tosiaan voikaan olla niin valloittavan punainen? Miksi me aikuiset näemme keltaisen vain keltaisena ja punaisen, noh, punaisena - vaikka voisimme nähdä paljon enemmän!

Tämä askartelutuokio sai hymyn huulilleni ja kiitollisuus täytti mieleni - miten etuoikeutettu olinkaan saadessani viettää päivää pyjamassa askarrellen kotona lasteni kanssa! Ja vaikka sitten lounasaikaan jouduinkin turvautumaan kaupan valmiseineksiin, se oli pieni hinta siitä, että sain olla läsnä lapsilleni juuri tuossa hetkessä, en ollut huutelemassa pikkumaalarille kannustavia kommentteja hellan ääreltä tai pyykkikoneen sisuksista. Iso ilo voidaan tehdä pienillä valinnoilla! 

Ja olisittepa nähneet tuon pienen ihmisen loistavat silmät ja kiljahdukset, kun hän sai illalla ylpeänä esitellä joulukorttikokoelmamme isälleen ja vaikka kortit olivat ehkä äidin silmissä vielä keskeneräisiä, ne olivat tekijälleen juuri täydellisiä sellaisenaan. Ainoa, mitä vielä kaivattiin oli kimalle ja sitä sitten lähdettiinkin illalla kaupasta koko perheen voimin hakemaan...

Ihanaa glitterin täyteistä viikonloppua sinulle!

Pst. Kuulisin mielelläni, mikä on sinun arkesi kimalletta!