On kummallista, miten huomioimme arjessa usein vain ongelmia
ja vaikeuksia: bussi on kaksi minuuttia myöhässä, kioskista ostettu kahvi laimeaa
litkua ja kanssamatkustajan puudelillakin on likainen turkki ja se häntä –
miten se voikaan sojottaa heti aamusta niin pystyssä! Valituksen aiheita löytyy
loputtomasti. Mutta niin kai se on, että sitä saa, mitä tilaa – niin pahassa
kuin hyvässä. Jos ruokkii itsessään vain niitä negatiivisia ajatuksia ja
tiirailee ympäristöään mustanpuhuvien lasien takaa, on olo varmasti raskas ja
onneton eikä kiitokselle ja kiitollisuudelle löydy sijaa. Vasta kun uskaltaa kurkistaa niiden
mustien lasien takaa, voi nähdä maailman kaikkine väreineen, yksityiskohtineen
ja ihmeellisyyksineen. Voi huomata ne jo olemassa olevat hyvät ja iloa tuottavat
asiat: bussinkuljettajan suloisen hymykuopan, kahvimukin, joka ihanasti lämmittää kohmeisia sormia ja sen puudelin, joka saa kyynelehtivän bussiin nousevan pienen tytön
kasvot loistamaan.
Väittäisin, että meidän jokaisen elämässä on paljon asioita ja ihmisiä, joista voimme olla
kiitollisia. Arjen keskellä huomiokykymme hyppää kuitenkin usein asiasta
toiseen ja tyytymättömyys valtaa mielen. Emme ehdi tai osaa pysähtyä olemassa olevien kultahippusten äärelle
painaessamme täydellä teholla eteenpäin. Ja vaikka se arkinen, kohtelias kiitos lausutaan tottuneeseen tapaan, ymmärrämmekö kuitenkaan todella sitä, miten paljon oikeastaan jo omistamme, mistä kaikesta voimme ja saamme olla onnellisia ja kiitollisia.
Sanotaan, että hyvien asioiden
huomioiminen vahvistaa niitä - ja se varmasti pitää paikkansa. Unohdetaan siis ne mustat lasit ja katsotaan avoimin mielin toisiamme silmiin kaiken väriloiston läpi. Ollaan rohkeasti kiitollisia...Elämässä riittää aina myös vaikeuksia ja
haasteita, joten yltiöpositiivisuuden vaaraa ei ole. ;)
 |
| Jokainen päivä on uusi mahdollisuus nähdä maailma kaikkine väreineen, yksityiskohtineen ja ihmeellisyyksineen - ja olla kiitollinen. |
