tag:blogger.com,1999:blog-45964859630312608782023-11-16T17:44:19.794+02:00OnnenkissaOnnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.comBlogger40125tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-91413691599813690372015-05-19T10:07:00.001+03:002015-05-19T10:25:33.053+03:00Mitkä ovat sinun pinkit tossusi - ylpeytesi, ilosi ja innostuksesi lähde?<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6Ai-YmgYXys7WIpgjgg-kFk3gVJiuL-KMpSkmA2reVI_ccZBN-zVB-jDFlnkzx203PYGiKdCRJ5uKr7OZQuX2-0j5kQiqtK8tMhlsYZBtBZhC6P3A7nvdhCvkc3_si8vm28zLIE4fAWU/s1600/WP_20150519_09_20_54_Prov2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6Ai-YmgYXys7WIpgjgg-kFk3gVJiuL-KMpSkmA2reVI_ccZBN-zVB-jDFlnkzx203PYGiKdCRJ5uKr7OZQuX2-0j5kQiqtK8tMhlsYZBtBZhC6P3A7nvdhCvkc3_si8vm28zLIE4fAWU/s320/WP_20150519_09_20_54_Prov2.jpg" width="179" /></a>Kävimme eilen lasten kanssa kevätvaateostoksilla ja vanhempi tyttäreni sai uudet pinkit lenkkarit ja vaaleansiniset juhlakengät. Nuo kengät aseteltiin kotona nättiin riviin eteiseen ja niitä käytiin katselemassa ja kokeilemassa monta kertaa illan aikana. Aamulla päiväkotiin mennessämme tyttären askel oli kepeä, kun hän hyppeli ja juoksi uudet kengät jalassaan. Perille päästyämme hän esitteli vielä iloisena kenkänsä kaikille ja oli suunnattoman ylpeä ja onnellinen uusista tossuistaan.<br />
<br />
Tämä tyttäreni ilo, ylpeys ja onni saivat minut miettimään taas meidän aikuisten ja lasten eroja - sitä, miksi me aikuiset usein emme voi lasten tavoin olla rohkeasti ylpeitä ja iloisia saavuttamistamme asioista, arjen ja elämän pienistä ja suurista jutuista. Helposti vähättelemme itseämme ja tekemisiämme, ohitamme saamamme kehut olankohautuksella. Emme usein edes viitsi ottaa esille kahvipöytäkeskusteluissa jotain meille merkityksellistä asiaa, oli se sitten jokin onnistuminen työssä tai arjessa, uusi vaate tai tuleva kesälomamatka, kun voisihan se haiskahtaa itsekehuskelulle ja saada aikaan kateutta läsnäolevissa.<br />
<br />
Mutta lapset, lapset elävät tässä hetkessä ja uskaltavat näyttää ilon ja innostuksen tunteensa. He eivät ole vielä kahlittuja meidän aikuisten luomiin käyttäytymisnormeihin eikä ympäristö ole vielä onnistunut nujertamaan heidän suunnatonta innostustaan ja pystyvyyden tunteitaan ja rohkeutta näyttää myös niitä muille. No, tietysti he näyttävät myös pettymyksensä, surunsa ja kiukkunsa paljon meitä aikuisia herkemmin. Pienen kiukkukohtauksen jälkeen lapsi kuitenkin jatkaa siitä, mihin sitä ennen jäi, yhtä pystyvänä, innokkaana ja ylpeänä itsestään.<br />
<br />
Elämä rakentuu hetkistä, niistä ihanista ja vähemmän ihanista. Jos tuntuu pahalta, pitääkö meidän aikuistenkaan hampaat irvessä mennä vain eteenpäin ja esittää, että kaikki on hyvin? Kun sallimme itsellemme ne heikot ja hauraat hetket, annamme samalla tilaa myös ilon, onnistumisen ja ylpeyden hetkille. Mietinkin välillä, että onko meidät aikuiset opetettu kulkemaan kultaista keskitietä, johon ei mahdu nuo aidot, innostuneet hehkutukset omista saavutuksista eikä toisaalta myöskään ne rehelliset kertomukset siitä, kun jokin meni pieleen, kun en ollutkaan niin hyvä, pystyvä ja aikaansaava? Ovatko nämä sivupolkuja, jotka on parasta pitää piilossa? Ovatko ne tarkoin varjeltuja polkuja, jonne vain silloin tällöin yksin on lupa poiketa? Polkuja, joilta on syytä palata kultaiselle keskitielle ennen aamun kajoa hymyilemään ujosti ja nyökkäilemään vastaantulijoille: "tässähän tämä menee, ei liian hyvin kuitenkaan, sillä tavalla keskivertohyvin vain."<br />
<br />
Entäpä, jos pistäisimmekin rohkeasti nuo omat pinkit tossumme jalkaamme ja olisimme ylpeitä ja iloisia niistä ja itsestämme, kun siltä tuntuu. Esittelisimme taitojamme ja onnistumisiamme lapsen innolla ja uskaltaisimme myös heittää ne mörrimöykkymme pöydälle ja sanoa ääneen, että nyt meni metsään - mutta entä sitten?<br />
<br />
Elämä on hetkiä. Elämä on tässä ja nyt.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0_SEtQiwVbmwPJdJIwUdQFg4hbktEDT8Y58DGn_Zq24ZpdxDB2G1xQLqd8SCDfyy_CQLOgzNiwaf0RrriGD-RIGVkfpOxogMBf5s4h4ZXSkyjrILy-OzwUneHWWKC2o2wpImnyANxmE0/s1600/WP_20150519_09_21_03_Prov2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0_SEtQiwVbmwPJdJIwUdQFg4hbktEDT8Y58DGn_Zq24ZpdxDB2G1xQLqd8SCDfyy_CQLOgzNiwaf0RrriGD-RIGVkfpOxogMBf5s4h4ZXSkyjrILy-OzwUneHWWKC2o2wpImnyANxmE0/s400/WP_20150519_09_21_03_Prov2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-49709096869242189372015-05-16T22:25:00.001+03:002015-05-19T12:15:33.942+03:00Minusta ei koskaan tule niin aikuista...<ol class="_3rbf clearfix" data-pnref="story" data-referrer="pagelet_timeline_recent_ocm" id="u_jsonp_5_f_left"><div class="_5pcb _4b0l">
<div class="_4-u2 mbm _5jmm _5pat _5v3q _4-u8 _x72 _50nb" data-ft="{"top_level_post_id":"669056546561056","fbfeed_location":10,"thid":"100003701513955:306061129499414:2:0:1433141999:-950747660827233983"}" data-insertion-position="0" data-time="1431801825" id="tl_unit_-950747660827233983">
<div class="userContentWrapper _5pcr _3ccb" data-gt="{"type":"click2canvas","fbstory":"S:_I100003701513955:669056546561056","fbsource":703,"ref":"nf_generic"}">
<div class="_5pbx userContent" data-ft="{"tn":"K"}">
<div class="text_exposed_root text_exposed" id="id_555790ae2b9358b94638915">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_j5KG42K15R4Qo7IsesD9g_Q_pcD25X8wygVPyAY1sbVnXrQWzjAJOGljHY9NBPhDvpg22Fcwt2zJo2dldP8nzfM-TpwAh5hfmXOM0XlQv4msIWadeXZp33JIurqESucRe9g9xe99zuA/s1600/DSCF7671v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_j5KG42K15R4Qo7IsesD9g_Q_pcD25X8wygVPyAY1sbVnXrQWzjAJOGljHY9NBPhDvpg22Fcwt2zJo2dldP8nzfM-TpwAh5hfmXOM0XlQv4msIWadeXZp33JIurqESucRe9g9xe99zuA/s320/DSCF7671v3.jpg" width="201" /></a>Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi roikkua kiipeilytelineessä muksujen joukossa pää alaspäin, ottaa kiikussa sellaisia vauhteja, että se tuntuu vatsanpohjassa asti ja leipoa hiekkalaatikon reunoja täyteen kakkuja ja koristella niitä pikkukivin ja kukkasin. </div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div class="_5pcb _4b0l">
<br />
Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi leikkiä villihevosta leikkipuistossa ja kadehtia pihan 8-vuotiaita, jotka osaavat tehdä kärrynpyöriä ja päättää, että tänä kesänä minäkin opettelen seisomaan <span class="text_exposed_show">käsilläni. </span></div>
<div class="_5pcb _4b0l">
<span class="text_exposed_show"><br /> Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi spontaanisti peppua heiluttaen laulaa "porsaita äidin oomme kaikki" kauppakeskuksen vilinässä ja keskustella vieraille ihmisille bussissa. </span></div>
<div class="_5pcb _4b0l">
<span class="text_exposed_show"><br /> Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi itkeä pahaa mieltäni suurin kyynelin muiden nähden tai tomerasti polkea jalkaa, kun siltä tuntuu. Minusta ei koskaan myöskään tule niin aikuista, etten voisi irvistellä itselleni ja nauraa vatsaani kipeäksi asti ilman mitään järkevää syytä. </span></div>
<div class="_5pcb _4b0l">
<span class="text_exposed_show"><br /> Eikä minusta tule koskaan niin aikuista, että lakkaisin ihmettelemästä ja kyselemästä tyhmiä: Tulisiks sää leikkii mun kaa?</span></div>
<div class="_5pcb _4b0l">
<span class="text_exposed_show"><br /></span></div>
<div class="_5pcb _4b0l">
Leikkisää lauantai-iltaa sinulle!</div>
<div class="_5pcb _4b0l">
<br /></div>
</ol>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-76278234694721337442015-04-21T22:15:00.003+03:002015-04-21T22:16:43.234+03:00Isoisän elämäntaitokoulu - Takaisin luontoon<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEoGOMeb5apezpL8ppJYzNSkPYtLiu1wrgml7ioaoDkRE0_Dgy8JE3zV3uo8VxofxITNBruNfdTqqlvTW1qhNaugKCKrgkf2klkfYVyB6ZeU7RVXY_p7fo4uYIpu1yimsrX6557m6DgmI/s1600/WP_20150315_18_15_42_Pro_2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEoGOMeb5apezpL8ppJYzNSkPYtLiu1wrgml7ioaoDkRE0_Dgy8JE3zV3uo8VxofxITNBruNfdTqqlvTW1qhNaugKCKrgkf2klkfYVyB6ZeU7RVXY_p7fo4uYIpu1yimsrX6557m6DgmI/s1600/WP_20150315_18_15_42_Pro_2.jpg" height="320" width="196" /></a>Ihana kevät ja aurinko! Tätä on odotettu! Luonnon herätessä kevääseen itsekin tuntee kuin olevansa uuden alun edessä.<br />
Me saimme nauttia viime kertaisella metsäretkellä satakielen suloisesta laulusta ja bongasimmepa itse visertäjän oksiston suojista lasten kanssa. Eväät nautittiin koivikossa ja samalla pidettiin pieni keskustelu siitä, sopiiko roskia heittää luontoon. Oletko sinä huomannut, miten ihanalta kevätilma tuoksuu?<br />
<br />
<h4>
<span style="background-color: #ead1dc; color: purple;">Isoisän elämäntaitokoulun harjoitus 2</span></h4>
<span style="background-color: #ead1dc; color: purple;">Nauti päivittäin annos raitista ilmaa. Kävele metsässä havainnoiden ympäristöäsi. Kuuntele luonnon ääniä, haistele ilmaa. Katsele ympäristöäsi kuin näkisit kaiken ensimmäistä kertaa. Ihmettele, ihastele ja innostu. </span><br />
<span style="background-color: #ead1dc; color: purple;"><br /></span>
<span style="color: purple;"><span style="background-color: #ead1dc;"><i>Aurinkoista viikkoa sinulle!</i></span></span>Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-16875391591653341572015-04-08T14:15:00.000+03:002015-04-07T20:40:12.770+03:00Isoisän elämäntaitokoulun meditaatioharjoitus, osa 1 - ruokkikset<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD0RkoG8V-bYz4x6-FHwmq5IMzt8OuPK6HHM2QYCJ4bmR_V0JHHzexOXhxMHF6gLgp_dQNDe4Zdf6Pl-AnVMNgqFfo_VrWwxmANihL503uxw3qSfG2yJ5yom4rGLxC1IiRPpIoDbLvShM/s1600/WP_005088v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD0RkoG8V-bYz4x6-FHwmq5IMzt8OuPK6HHM2QYCJ4bmR_V0JHHzexOXhxMHF6gLgp_dQNDe4Zdf6Pl-AnVMNgqFfo_VrWwxmANihL503uxw3qSfG2yJ5yom4rGLxC1IiRPpIoDbLvShM/s1600/WP_005088v2.jpg" height="320" width="240" /></a>Onko sinulla niin kova kiire, ettet ehdi pitää huolta itsestäsi? Sehän on vähän sama asia, kuin jos sinulla olisi niin kova kiire ajaa, ettet ehtisi pysähtyä tankkaamaan. Riippumatta siitä haluatko tankata vai et, sinun on väistämättä jossain kohtaa pakko pysähtyä tankkaamaan. Myös meidän kehomme ja sielumme tarvitsevat bensaa jaksaakseen. Ja oikeastaan mitä kiireempi sinulla on, sitä todennäköisemmin juuri sinun tarvitsee pysähtyä huoltoasemalle - sillä sitä nopeammin olet bensatankkisi tyhjiin ajanut. Yksinkertaista - jo isoisäni ymmärsi tämän.<br />
<br />
Puhuimme eräällä pitämälläni kurssilla rentoutusharjoituksen päätteeksi meditoinnista ja tietoisen läsnäolon harjoittamisesta. Tämä herätti kurssilaisissa vilkasta kannanottoa puolesta, mutta etenkin myös vastaan. "Sehän on vain nykyajan trendi, kaikkien pitäisi meditoida ja harrastaa sitä mindfulnessia", joku kommentoi. Mindfulness on käsitteenä kieltämättä räjähtänyt käsiin - on mindfulnessia työyhteisöille, vanhemmille, lapsille, opettajille kouluun, stressaantuneille, masentuneille, kiireisille - meille jokaiselle. On ymmärrettävää, että tämä käsite voi herättää toisissa hämmennystä, jopa ärsytystä, eihän se taivu edes kunnolla suomalaiseen suuhun! Kohta varmaan kaupat tarjoavat jo hengitysharjoituksia kassakuitin kääntöpuolella ja julkiset käymälät tietoisuustaitoharjoitteita vessapaperirullaan kirjailtuna - hmm...ei muuten yhtään huono idea!<br />
<br />
Kun tätä käsitettä pureskellaan ja avataan, huomaamme kuitenkin pian, että kyseessä ei ole mikään "ihmekikka" tai uusi trendi - vaan itse asiassa ikivanha olemisen tapa, josta me nykyihmiset olemme huomaamattamme enemmän tai vähemmän erkaantuneet. Jo oma isoisänikin taisi tämän taidon. Muistan pienestä lapsesta lähtien, miten ukkini muutamia kertoja päivässä ruoan jälkeen tai ennen seuraavaan askareeseen siirtymistä kävi pitkälleen pirttipöydän pitkälle penkille tai tuvan lattialle kehottaen meitä ympärillä hyöriviä lapsenlapsia myös "ottamaan ruokkikset". Siinä ukki pötkötteli muiden hälinästä piittaamatta, levollisena, kädet rauhallisesti kohoilevan vatsan päällä vailla huolta huomisesta. Toisinaan levollisuus saattoi muuttua vaimeaksi kuorsaukseksi, mutta useimmiten ukki näytti vain pötköttelevän ja olevan omissa maailmoissaan. Eikä tuossa tavassa ollut mitään ihmeellistä, eikä sitä tai sen hyötyä kukaan kyseenalaistanut. Ja me kaikki tiesimme, että kymmenen minuutin päästä ukki nousisi taas reippaasti pystyyn ilman kellon kantamaa, nappaisi vitsiä murjoen lakin päähänsä ja lähtisi jatkamaan töitään navettaan tai pellolle.<br />
<br />
Eikö tämä juuri ollut sitä paljon puhuttua mindfulnessia, hyväksyvää tietoista läsnäoloa? Tuolloin tämä ukin tapa tuntui meistä lapsistakin yhtä luonnolliselta kuin käsienpesu vessakäynnin jälkeen. Mutta mitä sitten tapahtui - meistä lapsista kasvoi vastuuntuntoisia aikuisia ja suuntasimme omille pelloillemme heinähangot heiluen. Kotoa opittu työnteon moraali istui lujassa, mutta isoisän ruokkiksista jäljelle oli jäänyt vain muisto. Se, mikä vuosikymmeniä sitten oli ollut levollista kuorsausta ja mielen tyyneyttä, oli nyt muuttunut pinnallisen hengityksen aiheuttamaksi keuhkojen korinaksi ja stressipiikiksi lihassamme. Meistä kaupunkilaistuneista jälkeläisistä oli tullut niin tehokkaita ja kiireisiä, että heinähangon piti olla liikkeessä koko ajan - mitä sitten, että se välillä kolahtelikin omaan nilkkaan tai toisen heinämiehen varpaille. Isoisän rauhallinen, levollinen, kiireetön hetki oli kuin unikuva jostain saavuttamattomasta.<br />
<br />
Varmasti vielä tovi sitten olisi työpaikalla annettu heinähangosta hanuriin sille, joka ylimääräisten taukojen, "ruokkisten", perään uskaltautui haaveilemaankaan! Kunnes sitten tuli mindfulness, jotain joka puki "ruokkikset" hyväksyttävämpään, mieltä ja kehoamme ravitsevaan, hyvää tekevään kääreeseen ja nosti tarkastelun keskiöön sen, minkä me jokainen jo jollain tapaa tiesimme ja ymmärsimme. Heinähankokaan ei nouse ilman tankkausta - kehon, mielen ja sielun ravintoa.<br />
Mindfulnessista, työpäivän lomassa tehtävistä tietoisen läsnäolonharjoituksista, tulikin uuden sukupolven "ruokkikset", joihin työnantajat tänä päivänä jopa kannustavat työntekijöitään.<br />
<br />
Ei siis väheksytä näiden kymmenminuuttisten merkitystä - vaan otetaan tavaksi pitää omanlaisia "ruokkiksia", jolloin vain ollaan ihanasti ja rehellisesti jouten. Annetaan mielelle tilaa rauhoittua, ottaa etäisyyttä menneeseen ja tulevaan, tässä ja nyt, hyväksyvänä.<br />
<br />
Joskus sillä voi olla suuri merkitys, millä sanoilla ja mielikuvilla asioita tarjoamme itsellemme ja toisillemme. Oli sana kuitenkin mikä hyvänsä, nostetaan "ruokkikset" uuteen nousuun!<br />
<br />
<span style="color: purple;">Tässä tulee siis </span><br />
<h3>
<span style="color: purple;"><b>Isoisän elämäntaitokoulun</b> harjoitus 1 </span><span style="color: purple;">- </span><span style="color: purple;">ruokkikset</span></h3>
<span style="color: purple;"><br /></span>
<b><span style="color: purple;">1. Ota päivittäin vähintään yhdet "ruokkikset"</span></b><br />
<span style="color: purple;"><br /></span>
<span style="color: purple;">Nauti ruokkikset istuen tai maaten. Aseta kätesi kevyesti vatsan päälle, jos se tuntuu hyvälle. Sulje sitten silmäsi. Jos et ole varma hengitätkö tai miten oikeastaan hengität, voit kiinnittää huomiosi hengitykseesi ja tarkistaa, että se kulkee vapaasti ja rauhallisesti: sisään ja ulos. Sinun ei tarvitse pinnistellä hengityksesi eteen - se kulkee itsestään ja ilman tietoista työskentelyäsi. Voit nyt vain kuunnella hengitystäsi ja olla jouten.</span><br />
<span style="color: purple;"><br /></span>
<span style="color: purple;">Vaikka kehosi pysyy hienosti paikallaan ponnisteluitta, voivat ajatuksesi ruokkiksen aikana kiirehtiä kuusiaidan takana häämöttävälle perunapellolle tai palata pian poikivan lehmän vierelle navettaan. Kun huomaat, että tietoisuutesi ei ole enää hengityksessäsi, onnittele itseäsi ja laske lempeästi perunat käsistäsi karheaan multaan ja taputa mansikin lämmintä kylkeä palaten sitten omien ruokkistesi äärelle olemaan jouten.</span><br />
<br />
<span style="color: purple;"><b><i>Leppoisaa pyhien jälkeistä viikkoa sinulle!</i></b></span><br />
<br />
<br />Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-68415967733976716032015-04-07T16:03:00.002+03:002015-04-07T20:56:21.980+03:00Isoisän elämäntaitokoulussa<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdaliyWvRNFSiatV1OXVEwDs_Cqstt12hPvnkBKAalMg0ZQUDzQVghQ4Xa0np7EAY5zWrNhiA5EtChK8qfrO2pa-YDeZ4hkoIimt61f6tPTsUfKTCU8Tm8NfdgpObgMWc_9Vtiba6Abp0/s1600/Kihlat2_2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdaliyWvRNFSiatV1OXVEwDs_Cqstt12hPvnkBKAalMg0ZQUDzQVghQ4Xa0np7EAY5zWrNhiA5EtChK8qfrO2pa-YDeZ4hkoIimt61f6tPTsUfKTCU8Tm8NfdgpObgMWc_9Vtiba6Abp0/s1600/Kihlat2_2.jpg" height="400" width="272" /></a></div>
<i>"Mun elämä. Milloin siitä tuli näin hirveä. Liian kovalla radio soi.</i>.." Maija Vilkkumaan biisistä tutut sanat ovat saattaneet kaikua useimpien meidän päässä silloin tällöin. Kukapa nykyihminen ei kulkisi välillä pää pilvissä ja sitten taas istuisi pensaassa kaivellen multaa varpaiden välistä, murehtisi eilistä ja haikailisi huomista. Kukapa ei pysähtyisi jossain vaiheessa elämäänsä ja kysyisi itseltään olenko onnellinen? Kuinka tulla onnelliseksi, mistä iloa ja energiaa, voimaa ja rohkeutta arkeen? Mistä hyvä elämä ylipäänsä koostuu ja millaisia taitoja siihen tarvitaan?<br />
<br />
Olen itsekin miettinyt usein elämää ja sitä, mikä siitä tekee hyvän ja onnellisen. Mikä tekee ihmisestä tyytyväisen ja hyvinvoivan, kykeneväisen iloon ja nauruun ja toisaalta myös suruun ja kyyneliin, tasapainoiseen elämään. Olen pohtinut pääni puhki milloin Martin Seligmanin, Sonja Lyubomirskyn, Viktor E. Franklinin ja Nalle Puhin innoittamana hyvän elämän peruskysymyksiä. Olen käsitellyt onnellisuuteen liittyviä teemoja myös työni parissa ja kuunnellut ihmisten ajatuksia ja keskustelua hyvän elämän aineksista ja kaikesta tästä innostuneena minulla heräsikin halu lähestyä tätä teemaa maijameikäläisen näkökulmasta, ikään kuin omia nurkkapieliä tutkiskellen. Otin siis ajatuksesta vaariin ja päätin nyt lähteä kääntämään pilke silmäkulmassa oman perunapellon kiviä ymmärtääkseni paremmin, millaisesta maasta tämäkin taimi on ponnistanut ja löytääkseni kenties parhaimman kasvualustan ja oikeat lannoitteet hyvälle sadolle. Ehkä vastaus onnelliseen elämään löytyy lähempää kuin arvaammekaan?<br />
<br />
Esitinkin itselleni kysymyksen, jonka pohjalta lähdin liikkeelle: Jos me otamme tänä päivänä epävarmuuden hetkellä käteen "viisaan elämisen" -oppaan, mitä teki isoisäni vuosikymmeniä sitten? Miettikö hän näitä samoja asioita, pohtiko hän elämisen taitoa tai tavasiko onnellisuuden aakkosia? Mistä rakentui isoisäni onnellinen elämä ja voisiko sieltä löytyä jotain viisaan elämisen oppeja tähänkin päivään?<br />
<br /></div>
<div>
Tästä se siis starttaa: Isoisän elämäntaitokoulun perusteet, jotka olen päättänyt kirjata ylös omaksi ja ehkä sinunkin iloksesi. Isoisän elämäntaitokoulun perusajatuksena on hyvä arki. Kun arkeen liittyvät asiat sujuvat tai ovat suurin piirtein tasapainossa, elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Yksinkertaista.<br />
<br /></div>
<div>
Sinä olet tervetullut mukaan Isoisän elämäntaitokouluun!</div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-60618556967988063632015-02-23T07:00:00.000+02:002015-02-23T13:33:58.292+02:00Teepussiterapiaa<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6yNVULU-Mduz0qKcfok4Ymu50LxtzvtSgSF5ckl8UPVmv0rJDeuQvkEpYv6khJ5jM0N4hiNsSMbcCImoV_D2PaYr4yXzfeFNyzI55oxafyutpOp2-S94_kg4oxV1Ikh2EXtllPEefxSQ/s1600/DSCF8598v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6yNVULU-Mduz0qKcfok4Ymu50LxtzvtSgSF5ckl8UPVmv0rJDeuQvkEpYv6khJ5jM0N4hiNsSMbcCImoV_D2PaYr4yXzfeFNyzI55oxafyutpOp2-S94_kg4oxV1Ikh2EXtllPEefxSQ/s1600/DSCF8598v2.jpg" height="320" width="240" /></a>Minä olen ollut koko ikäni kahvikissa. Välillä olen yrittänyt vähentää kahvin juontia ja korvata jonkun lukuisista kahviannoksistani teekupposella, mutta ennen viime perjantaita en edes voinut ajatella luopuvani yhdestäkään jokapäiväisestä kupillisestani lopullisesti. Nyt kuitenkin koin jotain erityistä, joka sai minut melkeinpä heittämään hyvästit kultakatriinapaketeille ja malttamattomana ja lapsekkaan uteliaana repimään erään tapaamisen yhteydessä kahvitilan pöydälle asetettuja teepusseja paperikääreistään. Tuolloin kuulin ensimmäistä kertaa, että teepussien - ainakin Yogi-merkkisten - narun jatkeeksi on laitettu mukaan mietelauseita. Teen nautiskelijoille tämä on kenties tuttu ja tavallinen juttu, mutta minulle nämä teenjuojia elämän filosofisten ja eksistentiaalisten pohdintojen äärelle innostavat mietelauseet, viestit maailmankaikkeudelta, olivat uusi ja piristävä yllätys.<br />
<br />
Sain siis ensimmäisen terapiateepussini käsiini tulloin perjantaina ja teepussini viesti "Let life be with you not against you" oli juuri siihen hetkeen ja olotilaan, mitä osuvin lause. Kun muut heittivät teepussinsa huolettomasti tauon päätteeksi roskakoriin, minä irrotin viestini vaivihkaa varovasti narusta ja talletin sen kalenterini väliin. Vielä kotimatkalla mietin tuota minulle osunutta lausetta ja maistelin sen merkitystä ja sanomaa minulle. Ja innostuinpa tästä teepussiterapiasta niin kovasti, että kotona tarkistin heti teekätköni ja löytyihin sieltä alkuvuodesta vatsan väänteisiin (olisiko vaikka siitä liiasta kahvin juonnista johtuvaa?) hankkimani Yogin Stomach Ease -teepaketti.<br />
<br />
En vielä viikonlopulla osannut vaihtaa totuttua aamukahvia teekupposeen, mutta hiplailin kuitenkin jo yhden teepussin reunoja mielenkiinnolla samalla miettien voisiko mietelausetta ottaa, vaikkei teehen sitten koskisikaan. Tietäisikö se huonoa onnea? No, rehtinä tyttönä jätin teepussin aukaisematta ja päätin odottaa viestiäni vielä siihen todelliseen tarpeeseen asti. Huvittavaa, miten minusta kuoriutui taas esiin se lapsenmielinen, hassuista asioista intoontuva ja innostuva tyttönen, jonka mielestä olisi niin ihanaa ottaa tavaksi käynnistää uusi päivä nostaen teepaketista oma päivän ajatelma!<br />
<br />
En tiedä, minkä sortin lauseita nuo teepussit pitävät sisällään, mutta uskon, että ajatelma kuin ajetelma on juuri se oikea kyseiseen hetkeen. Me tulkitsemme ja annamme saamillemme viesteille - oli ne sitten vaikkapa teepussista löydettyjä - merkitykset omista lähtökohdistamme, mielialastamme, tunteistamme tai vaikkapa arkisista suurista tai pienistä pohdinnan alla olevista asioista käsin. Ja joskus joku pienikin viesti maailmankaikkeudelta voi olla se merkityksellisin, vaikkapa viimeinen rohkaisu tehdä jokin tärkeä päätös elämässä tai ottaa seuraava askel. Joskus tuollainen viesti tai merkki voi myös enteillä jotain merkityksellistä, jotain jota et vielä itse osaa kuvitella tai uskalla edes toivoa. Itselläni tällainen erityinen ja iso merkki maailmankaikkeudelta on vajaan neljän vuoden takaa. Olin tuolloin kuvattavana eräässä vanhassa kirkossa ja minulla oli kuvausrekvisiittana valkoinen linnunhöyhen. Kesken kuvauksen löysin kirkon lattialta jalkojeni juuresta pienen, valkoisen höyhenen - kuin kopion isommasta kädessäni olevasta höyhenestä. Tällä pienellä höyhenellä oli minulle ja elämälleni suuri merkitys...<br />
<br />
Näissä mietteissä jään odottamaan seuraavaa teepussiterapiaani toiveikkain aatoksin...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX9PITVH6hVrhhsbvc6Dsuhs2k_ZD3n21q5szKbbTb7S14TEo1vNpogs5jYlzJfMggiAEuj_wr4Kkg-RmL9ht-OFtzvsMmKklwG8kc7ZpHTowgHK90IpbNT6YNoSQoPLqv9MmQTuQ909o/s1600/DSCF8595v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX9PITVH6hVrhhsbvc6Dsuhs2k_ZD3n21q5szKbbTb7S14TEo1vNpogs5jYlzJfMggiAEuj_wr4Kkg-RmL9ht-OFtzvsMmKklwG8kc7ZpHTowgHK90IpbNT6YNoSQoPLqv9MmQTuQ909o/s1600/DSCF8595v2.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h3>
<span style="font-size: large;"><i>"Let life be with you not against you."</i></span></h3>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-64759594776458159822015-02-22T16:34:00.001+02:002015-02-22T17:54:55.161+02:00Olisiko aika päivittää talvitumppuisuus kevätkäsineisyyteen? <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7i3iRAjuy7RZ-sFmNwsgZqS17gU5ofccp4zXKBBNyYMDjq1zu1hN1fC02QC1X4-9Q7xiVnIsJj_O7fqfVT8WvTjcH7qQYto_2Z21aSPV_dL6lrkw5B-vCMgw9lC_2Enerm6oodwQyVH8/s1600/WP_20150222_13_39_55_Prov2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7i3iRAjuy7RZ-sFmNwsgZqS17gU5ofccp4zXKBBNyYMDjq1zu1hN1fC02QC1X4-9Q7xiVnIsJj_O7fqfVT8WvTjcH7qQYto_2Z21aSPV_dL6lrkw5B-vCMgw9lC_2Enerm6oodwQyVH8/s1600/WP_20150222_13_39_55_Prov2.jpg" height="320" width="208" /></a>Hikiset terveiset täältä ruudun takaa! Sain kuin sainkin houkuteltua itseni tänään sateesta huolimatta lenkille kuntoilutauon jälkeen. Eihän se juoksu herkkua ollut, mutta puupökkelöiltä tuntuvat jalkani kantoivat minut seitsemän kilometrin matkalta nätisti kaikista nurinoista huolimatta kotiin asti. Kiitos siis näille allani heiluville kintuille!<br />
<br />
Juoksun lomassa sääukon heittäessä vettä myllyyn mieleni teki luovuttaa useassa kohtaa. Kävinkin mielenkiintoista keskustelua itseni kanssa askeltaessani eteenpäin. Toinen puoleni muistutteli minua niistä herkuista, joiden äärelle olin ilta toisensa jälkeen lasten nukkumaan mentyä istuutunut ja joilla voisin tänäänkin itseni palkita. Tämä puoleni sipisi leppoisasti, että voisin hyvin kääntyä takaisin tai vaihtaa kävelyyn. Eihän tässä nyt jäniksen selässä oltu. Tämä puoleni saikin jalkani hidastamaan ja silmäni vilkuilemaan matkan varrelle osuviin kahviloihin, jotka voisivat toimia tovin vaikkapa sadesuojana. Eihän nyt yksi pulla tai lämmin kaakao lenkkiä kaataisi, minulle vakuuteltiin leppoisasti. Samalla, kun mielikuviini piirreltiin fetajuustopiirakoita ja suklaalevyjä, muistutti toinen puoleni minua jääkaapissa odottavasta raikkaasta smoothiesta ja siitä ihanasta lenkin jälkeisestä tunteesta, kun endorfiinit jylläävät ja kuona-aineet saavat kyytiä. Tämä puoleni läpsäisi jokaisen kahvilan kohdalla minua leikkisästi pepulle antaen lisävauhtia askeliini ja muistutteli siitä vartaloa myötäilevästä kesämekosta, jota pian pääsisin käyttämään.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3luO1ljHgWZncrsyIMl3BVijWejbVQFL3qmYkfiHENC-w_nadKy4rWANT-vfjGfBRMGsOpsCFf9LWyYgDmnAFJ4fsaSXqtThaAsnkXXnP64wv9-oZLVHsgAzyph6lSiMis7P3A68GsCs/s1600/WP_20150222_13_41_00_Prov2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3luO1ljHgWZncrsyIMl3BVijWejbVQFL3qmYkfiHENC-w_nadKy4rWANT-vfjGfBRMGsOpsCFf9LWyYgDmnAFJ4fsaSXqtThaAsnkXXnP64wv9-oZLVHsgAzyph6lSiMis7P3A68GsCs/s1600/WP_20150222_13_41_00_Prov2.jpg" height="400" width="223" /></a>Tuon viihdyttävän yksin rupatteluni lomassa kiinnitin sitten huomiota reippaasti heiluviin käsiini, joihin olin tällä kertaa vetäissyt kiireellä lähtiessäni eri paria olevat hansikkaat - vasemmassa kädessä oli paksu talvihansikas ja oikeassa kädessä ohut kevätkäsine. Siinä juoksun lomassa tajusin, että nämä käsineethän olivat vähän niin kuin nuo kaksi kanssani keskustelevaa erilaista puoltani. Vasemman käden tuhti talvihanska oli se, joka veti minua lämpimiin, viihtyisiin kahviloihin suklaakakun äärelle ja oikean käden ohkanen kevätkäsine puolestaan se, joka muistutteli minua viherpirtelöstä ja ihanan kepeästä lenkin jälkeisestä olotilasta. Kevätkäsine oli minulle se, joka piiri mielikuviini pirteän punaisen kesämekkoni ja paljaat varpaat rantahietikkoon. Se maalasi mieleeni kuvia kuivista lenkkipoluista ja ratisevasta hiekasta lenkkareiden alla. Talvihanska taas piti yllä kuvaa koleasta ja pimeästä marraskuusta, liukkaista kävelyteistä ja märistä lenkkareista. Se muistutti viimasta, joka oikeutti jäämään sisälle odottamaan kevätauringon lämpöä ja ottamaan vielä yhden konvehdin lohduksi pimeään iltaan.<br />
<br />
Tajusinkin käsiäni siinä lenkin lomassa katsellessa, että viimeisten viikkojen aikana olin ollut kuin tämä paksu talvihanska. Fyysisesti oloni oli ollut nuutunut ja raskas ja mieleni pursusi tekosyitä unohtaa puolen tunnin lenkit punttisalista puhumattakaan. Ja eihän siinä talvihanskassakaan mitään vikaa ole, sitäkin tarvitaan - ainakin välillä. Nyt kuitenkin tajusin, että minun oli aika siirtää nämä talvitumppuni syrjään ja etsiä kaapin perältä ne kepeämmät kevätkäsineeni käyttööni. Ne, joissa tunnen oloni mukavammaksi ja jotka kädessä on helpompi nähdä orastava kevään ja kesän tulo ja tuntea kepeys askelissa.<br />
<br />
Lenkillä vuoroin vasenta ja vuoroin oikeaa kättäni ruokkiessa päätinkin, että juuri nyt on hyvä päivä vaihtaa talvitumppumainen olotila kevätkäsineisyyteen. Ja sille mahdollisesti olkapäälleni kiipeävälle epäilevälle kuiskijalle voin ilokseni kertoa, että ne vuoden takaiset keväthansikkaat sopivat oikein hyvin myös talvitumppujen alla oleviin käsiini - ehkäpä sinunkin kätesi odottavat jo omia kevätkäsineitään!<br />
<br />
Tämän päivän kysymys siis kuuluu olisiko nyt aika päivittää talvitumppuisuus kevätkäsineisyyteen?<br />
<br />
Iloista pian alkavaa viikkoa!Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-35161838515235425712015-02-05T13:45:00.002+02:002015-02-05T13:51:24.591+02:00Kaikki Suomessa<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHuTYy6hP2QKsEJ5IvhrqIAUlq-3VhSeP6tmCjBV0S_ku1BkwyRYwUXqPyyDn-eAZViPD2DN9F4i1beB3_7O6tex93YkEiedzucK-rF__Y7iB-5Czi1mu9bQSGLSDZBcvJm9s-bYZW-p8/s1600/DSCF6326v4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHuTYy6hP2QKsEJ5IvhrqIAUlq-3VhSeP6tmCjBV0S_ku1BkwyRYwUXqPyyDn-eAZViPD2DN9F4i1beB3_7O6tex93YkEiedzucK-rF__Y7iB-5Czi1mu9bQSGLSDZBcvJm9s-bYZW-p8/s1600/DSCF6326v4.jpg" height="200" width="142" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgitUPRbsj4_3zzV5ds7V6e9Esm7FV3FID6sjM4mNxwK6PvkPUMM-2RY2jX436Md6bWo2e5sskuPbjnO9o8-kEUlTWotd8F2xOOw9Cgw8y91Hc2MjXV-BqUnEKbMn8MNv1T10InsGbn_gg/s1600/DSCF6330v4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgitUPRbsj4_3zzV5ds7V6e9Esm7FV3FID6sjM4mNxwK6PvkPUMM-2RY2jX436Md6bWo2e5sskuPbjnO9o8-kEUlTWotd8F2xOOw9Cgw8y91Hc2MjXV-BqUnEKbMn8MNv1T10InsGbn_gg/s1600/DSCF6330v4.jpg" height="200" width="140" /></a>Kävin jokunen viikko sitten lasten kanssa ostoksilla ja
hankintalistan kärjessä tällä kertaa oli uusi harja, jolla
saisin oman takkutukkani sekä tyttäreni kikkarapään selvitettyä mahdollisimman
vähin kyynelin. Suuntasimme siis erääseen isoon tavarataloon tarjousharjan
perässä ja löysimme etsimämme – ihanan pinkin yksilön. Epäilin kuitenkin
edelleen voisiko tuollainen kapistus oikeasti toimia niin kuin olen kuullut ja
kassalla päätin sitten vielä kysäistä ystävällisesti hymyn kera myyjältä, josko
tätä harjaa voisi vaikkapa testata. Naureskelin vielä osoitellessani tyttäreni
kiharapilveä ja kerroin tähänastisista toivottomista harjausyrityksistämme.
Myyjätär katsoi minua totisena ja totesi hyvin ykskantaan, ettei sitä todellakaan tarvitse testata – sillä <i>Kaikki Suomessa</i> käyttävät Tangle Teezeriä. Vahvistaakseen vielä
viestiään hän hymähteli ja katsoi minua silmälasiensa takaa kuin lasta, joka ei
kielloista huolimatta tajunnut, ettei sormea todellakaan saa työntää nenään
isotädin kahvipöydässä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHuTYy6hP2QKsEJ5IvhrqIAUlq-3VhSeP6tmCjBV0S_ku1BkwyRYwUXqPyyDn-eAZViPD2DN9F4i1beB3_7O6tex93YkEiedzucK-rF__Y7iB-5Czi1mu9bQSGLSDZBcvJm9s-bYZW-p8/s1600/DSCF6326v4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHuTYy6hP2QKsEJ5IvhrqIAUlq-3VhSeP6tmCjBV0S_ku1BkwyRYwUXqPyyDn-eAZViPD2DN9F4i1beB3_7O6tex93YkEiedzucK-rF__Y7iB-5Czi1mu9bQSGLSDZBcvJm9s-bYZW-p8/s1600/DSCF6326v4.jpg" height="200" width="142" /></a>Sekunnin sadasosan ajaksi aikuinen minussa oli ottaa vallan
ja terävä kieleni osoittaa, että tässä oli nyt käymässä kauppaa kaksi aikuista.
Olin juuri päästämässä ilmoille jotain hyvin fiksua ja pedagogista, kuten ”hyppäisikö
arvon rouva itse vaikkapa kalliolta alas, jos kaikki muut Suomessa niin
tekisivät” tai että ”enpä todellakaan usko naapurin kaljun Antin takaraivoaan
tällä muovisella läpyskällä harovan”. No, sekunnin sadasosassakin ehtii onneksi
kääntää pienen vivun päässään toiseen asentoon. Terävän lohkaisuni sijaan annoinkin naurun tulla ja totesin vain
reippaasti, että kyllähän sitten meidänkin olisi jo korkea aika ostaa tämä
superharja, jos kerta koko Suomi sitä käyttää! Vakavanoloisen myyjättären kasvoilla
vilahti hymyntapainen ja raha vaihtoi näppärästi omistajaa. Heitin vielä lähtiessämme
jotain tilanteeseen sopivaa tyttäreni kikkaroista ja toivottelin myyjälle iloiset
päivänjatkot.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jälkikäteen palasin vielä tähän tilanteeseen ja se herätti
minut miettimään niitä lukuisia arkisia kohtaamisia, joissa voimme valita
sanamme ja suhtautumisemme. Oli kyse sitten kaupan kassalla tai kotisohvalla
käydystä keskustelusta meillä on aina mahdollisuus päättää annammeko vallan
sille vakavamieliselle, ongelmakohtiin tarttuvalle järkevälle aikuiselle vai sille leikkisälle,
itseensä ja vastoinkäymisiin humoristisesti suhtautuvalle lapsen mielelle.
Valintoja – niitä mahtuu jokaiseen hetkeen. Jos itse tiedostaa, että omassa
arjessa vipu kääntyy usein sinne ”adult” –asentoon, voisi olla hyvä kokeilla antaa tilaa myös sille
lapsenmieliselle, maailmaan avoimesti suhtautuvalle puolelle itsessään! <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siitä en edelleenkään mene takuuseen käyttävätkö kaikki Suomessa Tangle Teezeriä, mutta sen kuitenkin tiedän,
että kaikki Suomessa osaa nauraa. Joskus me aikuiset tarvitsemme vain
pientä muistutusta asiasta!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Naurun täyteistä päivää sinulle!<o:p></o:p></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-41660209013772286512015-02-04T14:45:00.002+02:002015-02-05T12:14:07.290+02:00Läsnäolon harjoittelua "kaksiminuuttisen" äärellä<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1t8MGFNFYF67_FHVgzy-B68IizQ84sxRURtfgauhTBeuMwJ80XXQV1Pwq6ypNiEoVWkxiHvRCr3WOHJiU_N97ngKXRranNcGoGYAQ4oEmbd2H6LASpl_EyFXYRA2UrnCzhHl63vkw6qs/s1600/WP_20150204_12_43_28_Prov2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1t8MGFNFYF67_FHVgzy-B68IizQ84sxRURtfgauhTBeuMwJ80XXQV1Pwq6ypNiEoVWkxiHvRCr3WOHJiU_N97ngKXRranNcGoGYAQ4oEmbd2H6LASpl_EyFXYRA2UrnCzhHl63vkw6qs/s1600/WP_20150204_12_43_28_Prov2.jpg" height="320" width="179" /></a>Mennyt kuukausi on ollut melkoista haipakkaa – niin lapset
kuin me aikuisetkin olemme opetelleet uutterasti uutta arkea. Kyynelittä emme
ole selvinneet, mutta onneksi mukaan on mahtunut myös naurua ja iloa. Itse olen
loppuvuoden hiljaiselon jälkeen päässyt taas kiinni työhön opetusten ja
ohjausten pariin ja välillä olenkin tuntenut saavani juosta tukka putkella
paikasta toiseen pyörittäen samalla mielessä niin eilisen päivän huolia kuin huomisen
haaveita niistä tuiki tavallisista kadoksissa olevista villasukista ja kauppalistoista
puhumattakaan. Tavallista arkea siis.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tälle päivälle minulle oli laadittu jo mielessäni pitkä
lista niistä asioista, jotka pitäisi ehtiä hoitamaan. Lasten päivähoitoon viennin ja aamulle sovitun
palaverin jälkeen olin ajatellut suunnittelevani paria kurssia, perehtyväni
erääseen tähtitieteelliseen artikkeliin, laativani muutaman tekstin ja niin edelleen
ja niin edelleen. Kaikki kuulosti täysin mahdolliselta ja mielekkäältä – ei siis
hampaiden kiristelyä tai voivottelua. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Aamupalaveri kuitenkin venähti hieman odotettua pidemmäksi
ja aikaisempi suunnitelmani alkoi huolestuttavasti murentua. "Et millään enää ehdi
tehdä sitä kaikkea, mitä olet aikonut", mieleni alkoi minulle kuiskia. Sen
sijaan, että olisin tapaamisesta lähtiessäni tihentänyt askeleitani ja vetänyt
suupielet päättäväisesti viivaksi, päätinkin tehdä tällä kertaa jotain toisin. Tapaaminen
oli ollut oikein onnistunut ja antoisa, joten miksi olisin nyt kääntänyt
kelkkani suunnan ja suostunut surkuttelemaan jo etukäteen sitä, etten mahdollisesti
ehtisi tyhjentää ”To do”- listaani. Päätin siis pitää vain hymystäni kiinni
apinamieleni kuiskutteluista huolimatta. Aikaa on, sanoin itselleni ja jatkoin
matkaani. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kotiin päästyäni keitin kahvit ja katsoin materiaalipinoa
pöydällä. Sormeni syyhysivät sen kimppuun ja mieleni askarteli jo kovasti ensi
viikon tuntisuunnitelman parissa. Ajattelin kuitenkin lukea ensin
lehden kahvin lomassa ja tarttua sitten energisempäna ja keskittyneempänä työhön. En päässyt
kuitenkaan lehdessä ensimmäistä sivua pidemmälle, kun mieleni lähti liikkeelle.
Hinkkasin takapuoltani levottomana penkkiin ja kurottauduin lehden ääreltä
välillä tietokoneelle ja mappieni pariin: ”Jos ihan vain nopeasti katson
sähköpostin ja jos ihan vaan vähän järjestelen eilisen kurssin papereita…ihan
vaan vähän ja tässä samalla, kun tätä lehteä luen ja kahvia juon ja leipää syön
ja ja…”. Niinpä niin, ihan nopeasti, kaikkea ja vieläpä yhtä aikaa tällaiset
yli-ihmiset pystyvät tekemään keskittyneesti ja tehokkaasti! Minua alkoi
suorastaan naurattaa ja päätin ottaa aikalisän. Nyt olisi aika testata se, mitä
sivusimme myös aamulla käydyssä tapaamisessa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kävelin siis lastenhuoneeseen ja kävin makaamaan lattialle. Nyt
oli juuri hyvä aika kokeilla osaisinko olla kokonaista kaksi minuuttia
tekemättä mitään ja mielellään myös ajattelematta mitään – ainakaan mitään erityistä.
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pieni epäilys hiipi mieleeni, sillä olinhan toki kokeillut
tällaista meditatiivista hengittelyä ennenkin. En tosin kovin sitkeästi, sillä
tekeminen ja touhuaminen oli minulle luontainen tapa olla eikä tällaiset
pötköttelyt lattialla vain tuntuneet mahtuvan päivääni. Tiskaamisen tai pyykin ripustamisen lomassa tuo läsnäolontaidon harjoittelu vielä meni, mutta että ihan tekemättä ja yhtikäs mitään...No, kaksi minuuttia
kuulosti kuitenkin realistiselta ja päätin kokeilla.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Asettauduin siis lattialle makaamaan ja vain olin. Vaikka
tunsin oloni rentoutuvan pikku hiljaa, ajatusten kurissa pitäminen vaikutti mahdottomalta
tehtävältä. Yritin laskea numeroita takaperin kymmenestä yhteen ja keskittyä
hengitykseeni, mutta sain itseni vähän väliä kiinni karkailevista ajatuksista.
Palautettuani tietoisuuteni kuitenkin kerta toisensa jälkeen lempeästi takaisin
hengitykseeni, huomasin vähitellen pystyväni rentoutumaan yhä enemmän ja
enemmän. Mieleni taivas rauhoittui ja ajatukset lipuivat ylläni ikään kuin
pilvinä, joita katselin, mutta joihin ei ollut tarvetta tarttua kiinni. Ja mitä
pidempään vain olin, sitä paremmalta se alkoi tuntua. Olin asettanut kellon soimaan 10 minuutin päähän – etten vaan nyt missaisi tehokasta työaikaa
liikaa! – mutta alkuun päästyäni halusin vielä vähän fiilistellä ja jatkoin
toiset kymmenen minuuttia nauttien ympäröivästä hiljaisuudesta. Siinä minä
makoilin lattialla ja vieläpä keskellä kirkasta päivää! Nämä ”kaksiminuuttisethan”
tuntuvat ihan hyvältä, ajattelin hivuttauduttuani lopulta lattialta ylös.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tehtyäni päätöksen nousta ja jatkaa päivän askareita
yllätyksekseni minusta tuntui, ettei minulla ollutkaan kiire mihinkään.
Venyttelin ylöspäästyäni jäseniäni ja silmiini osui lasteni piirustukset seinällä
ja pienet varpaat painettuna punaisella maalilla valkealle paperille. Miten en
ollutkaan kiinnittänyt noihin kuviin mitään huomiota pitkään aikaan? Käänsin
katseeni sitten viereiselle seinälle, jossa oli sulassa sovussa teinien ja
taaperoiden valokuvat kehystettynä. Katselin kuvia hitaasti yksi kerrallaan läpi – ja suuri
kiitollisuus valtasi minut. Ihania lapsia, ihania nuoria. Siinä nuo kuvatkin olivat
seinällä ja joka päivä ne silmiini osuivat, mutta silti en niitä nähnyt. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Miten paljon meiltä voikaan mennä ohi, jos mielemme työskentelee koko ajan täydellä teholla, vaikka sitten se olisikin intoa täynnä? Ja onko tuo työskentely ylipäänsä edes kovin tehokasta, jos ajatukset eivät pysy kasassa ja keskittyminen on hukassa? Tällainen pienikin
pysähtyminen, kutsutaan sitä sitten ajan ottamiseksi itselle, tietoisen läsnäolon harjoittamiseksi, hengitykseen keskittymiseksi tai vain olemiseksi, virkistää kummasti mieltä ja selkiyttää ajattelua. Työni ei ole vähentynyt tai tullut yhtään
valmiimmaksi tällä ajalla, jonka vain olin, mutta toisaalta – mieleni on
rauhoittunut ja tunnen olevani täynnä energiaa, kiitollisuutta, voimaa ja valoa – ja valmis
tarttumaan työhön innolla. Yksi asia kerrallaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Taidanpa ottaa nämä ”kaksiminuuttiset” todellakin käyttöön
arjessani!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Iloista päivää sinulle!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguclsTnRKDIbDmpC_jTDsAABNwxzSbjQ6JDq7sgMDwSYrTPUZ9lftL5RV3MpkupN5m1EPbyM4SYQNAznnZtNk9Dkv0Pax_POZFNX_BHVZWUNqOXgXdsLVfQlFQiXnVlgGOBR2ctodw0cY/s1600/WP_20150204_12_44_29_Prov2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguclsTnRKDIbDmpC_jTDsAABNwxzSbjQ6JDq7sgMDwSYrTPUZ9lftL5RV3MpkupN5m1EPbyM4SYQNAznnZtNk9Dkv0Pax_POZFNX_BHVZWUNqOXgXdsLVfQlFQiXnVlgGOBR2ctodw0cY/s1600/WP_20150204_12_44_29_Prov2.jpg" height="356" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-44574271886935250482015-01-09T23:53:00.002+02:002015-01-10T00:30:31.930+02:00Ajan kuplavolkkarilla matkalla ajasta ikuisuuteen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9CxZrSb4rqEqKnO8DttaU0ZRoWro9SI0rdplfpmj4VY9Fvx7n7UIVi3H0LQ57qnPEj5Xhb2-An6EflctMsqC-yOf9KsskJdHR8oagxf0R9J6fcZrFRZp6hMyLRjQ2oKUhdo8hebn7Utw/s1600/DSCF7181v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9CxZrSb4rqEqKnO8DttaU0ZRoWro9SI0rdplfpmj4VY9Fvx7n7UIVi3H0LQ57qnPEj5Xhb2-An6EflctMsqC-yOf9KsskJdHR8oagxf0R9J6fcZrFRZp6hMyLRjQ2oKUhdo8hebn7Utw/s1600/DSCF7181v2.jpg" height="160" width="200" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;">Minä olen kirjoitellut pöytälaatikkorunoja koko pienen ihmisikäni. Runoja on tullut rustattua päiväkirjoihin tosin vain lähinnä silloin, kun elämä on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta ja mieleni on halunnut suorastaan velloa omassa epätoivossaan ja tuskassaan. Useimmat niin teinivuosina kuin nyt vanhemmalla iällä kirjoitetut pöytälaatikkorunoni ovatkin melko synkkiä - arkistoista saa hakemalla hakea niitä herkkiä rakkausrunoja, jotka nostavat vieläkin punan poskille. Toki niitäkin löytyy, vaikka runot ovat olleet läpi elemän minulle enemmän eräänlaista sielun terapiaa, puhdistautumiskeino negatiivisista tunteista ja ajatuksista. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kerran (ja toisenkin) intoonnuimme äitini kanssa kirjoittelemaan illanvietteenä runoja ja huomasimme vuorotellen tekstejämme lukiessa, miten runojemme maailmat ja kerronta erosivat toisistaan. Minun sanani olivat jotenkin tummempia ja elämää haastavampia, kun taas äitini riimitteli iloisen positiivisia, kauniita säkeitä. Tämä havainto johti meidät mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka innoittamana lähdin sitten haastamaan minulle ominaista kirjoitustyyliä ja tapaani tarttua kynään vain silloin, kun maailma tuntuu murjovan ja kaatavan lokaa niskaan. Miksi sitä ei tosiaan voisi kirjoittaa myös hyvän mielen runoja, sellaisia leikkisiä ja iloisia, sopivan vaaleanpunaisia ja hattaraisia? Kyllä minäkin saatan riimitellä tuttavien syntymäpäiväkortteihin tai joulutervehdyksiin jotain veikeitä tekstejä, mutta siihen se iloisuus lyriikan saralla kohdallani jääkin...</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Mutta nuori kissa voi oppia paljon varttuneelta hiireltä ja käydessäni äskettäin läpi vanhoja valokuviani löysinkin jo unohtamani, jonkin aikaa sitten ottamani kuvat laatimistani "lehtirunoista". En tiedä, onko tälle runon laatimistyylille joku oma terminsä, mutta kyse on siis siitä, että leikataan vain aikakauslehdistä sanoja tai lauseita ja kootaan niistä oma runo. Itse kokeilin tällaista runoilutyyliä varmaan ensimmäisen kerran äitini kanssa käydyn keskustelun jälkeen ja huomasin, miten tämä lehtirunous oli oiva keino haastaa omaa kirjoitustyyliä ja kokeilla jotain uutta.</span><br />
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Ensimmäisen lehtirunoni minä tein niin, että leikkasin ensin lehdestä sanoja sen ihmeemmin
miettimättä. Tämän jälkeen valitsin lehdestä sivun, jolle aloin kasata runoa
sana sanalta tai lause lauseelta. Sommittelin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes runo tuntui oikealta. Ja naps, sitten vain ikuistin runon kameralla! Seuraavaan runoon vaihdoin sivupohjan ja aloin sommitella vanhoja ylijääneitä sanoja vielä uudeksi runoksi. Kaksi viimeistä runoa kokosin sopivan pohjakuvan puutteessa vain valkoiselle paperille. </span></span><span style="line-height: 18.3999996185303px;">Sanoja ei siis ole liimattu paikoilleen, vaan olen pelkästään asetellut ne ja ottanut valokuvan. Mikään ei kuitenkaan estä liimaamasta sanoja ja leikkaamasta sivua talteen. Hmm..näinhän saisi tehtyä vaikkapa kivan huoneentaulunkin..!</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">Tämä on yllättävän hauskaa puuhaa ja tunti jos toinenkin hurahtaa tässä "näpertelyssä" kuin huomaamatta. Muistan, miten jälkikäteen pieni omatunnon pistos tuntui sydänalassa; Miten nyt aikuinen ihminen tehokasta (koti)työaikaa moiseen joutavuuteen käyttää...No, tuo pistos oli lyhyt ja ohimenevä - ja kotijoukkoni olivat onneksi tottuneet myös näihin minun inspiraatiohetkiin, jolloin ihana flow-tila imaisee minut niin, että pensselit ja kynät heiluvat läpi yön! Itse asiassa nyt nämä runokuvani löydettyäni sormeni alkoivat taas syyhytä lehtirunouden pariin. Ehkä yön pimeydessä käyn roskiskatoksessa etsimässä muutamat vanhat naistenlehdet ja silppuan ne autuaasti kynttilän valossa runojen arvokkaaksi maaperäksi...</span></span><br />
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Inspiroivaa (runo)iltaa myös sinulle!</i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_fazjUfbQItncQtJVvpY5QtjPW52kzcMX8ku1Yz4UCfII7TqFtSrAx5Qs1jlWn0BDvn6h39G6Z1vLnMOSbfPn7G-w4LJnR6JOfCEIDq90xOO2CMdVdtM92J61wDlm99JFJCLLg-ES7hI/s1600/DSCF7176v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_fazjUfbQItncQtJVvpY5QtjPW52kzcMX8ku1Yz4UCfII7TqFtSrAx5Qs1jlWn0BDvn6h39G6Z1vLnMOSbfPn7G-w4LJnR6JOfCEIDq90xOO2CMdVdtM92J61wDlm99JFJCLLg-ES7hI/s1600/DSCF7176v2.jpg" height="355" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
<span style="font-weight: normal;"><i>Ajan kuplavolkkarilla matkalla ajasta ikuisuuteen.</i></span></h4>
<h4>
<span style="font-weight: normal;"><i>Silmissä vilisee.<br />Kuollut mies soittaa kitaraa vanhaa vaalien.<br />Ikävä hellittää.<br />Tänne jään.</i></span></h4>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAbAiAgsiBltOS1-fVWDgcdo4s6dQ_4D-_oXBL6boZ3Zf3FxzqkYa0Q5X50x5w9TwmdEdq7Rl0UGBO5lZtFRK5ze3_krVAJXeZKo3PG6hWaeQRlqG0jlDt131dTZF9RKxZYHKwUAJaipo/s1600/DSCF7178v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAbAiAgsiBltOS1-fVWDgcdo4s6dQ_4D-_oXBL6boZ3Zf3FxzqkYa0Q5X50x5w9TwmdEdq7Rl0UGBO5lZtFRK5ze3_krVAJXeZKo3PG6hWaeQRlqG0jlDt131dTZF9RKxZYHKwUAJaipo/s1600/DSCF7178v2.jpg" height="351" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
<i>Täydellinen päivä innolla käyntiin,<br />lennokkain sanakääntein käärimme hihat.<br />Naurua ja ärräpäitä.<br />Vihdoinkin se tapahtuu!<br />Meistä naisista on mihin tahansa.</i></h4>
</td></tr>
</tbody></table>
<h4>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX-RKbge6vHRZjBFzJpCzvXcyV0_-W0MvwYShvMzztjJy7vchZ2k-eMxvFIcGE4Ww0RmFZI-sqnGYoRWCWjswvI-Vx23uRSf1q-6tDWp4Ki_xUqwk0QQuMuT6tQCHfd1nvp-3TzoIc-9Y/s1600/DSCF7181v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX-RKbge6vHRZjBFzJpCzvXcyV0_-W0MvwYShvMzztjJy7vchZ2k-eMxvFIcGE4Ww0RmFZI-sqnGYoRWCWjswvI-Vx23uRSf1q-6tDWp4Ki_xUqwk0QQuMuT6tQCHfd1nvp-3TzoIc-9Y/s1600/DSCF7181v2.jpg" height="320" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
<span style="font-size: large;"><i>Mitä mieltä olet rakkaudesta, </i></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><i>hulluudesta? </i></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><i>Valintoja arjen keskellä. </i></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><i>Kaikki maailman aiheet on taas juteltu. </i></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><i>Jos on laimeaa, niin olkoon. </i></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><i>Rakkaus ja vapaus kulkevat käsi kädessä. </i></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><i>Jokaisena päivänä kanssasi </i><i>rosoisuus viehättää.</i></span></h4>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></h4>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2wi3nzPSLKwOP9TxfRx1YHYGsiTCO8tzkQJ8YKaoucq2EGKsAHKrKMyLWxXqOfVaB41tD3dVtSXrVxrcwbFwezfwmeVhyuo7dE9v7DdEAXsOFywGMR7eBSEHaiohLmEqa5f9l05bC-gM/s1600/DSCF7182v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2wi3nzPSLKwOP9TxfRx1YHYGsiTCO8tzkQJ8YKaoucq2EGKsAHKrKMyLWxXqOfVaB41tD3dVtSXrVxrcwbFwezfwmeVhyuo7dE9v7DdEAXsOFywGMR7eBSEHaiohLmEqa5f9l05bC-gM/s1600/DSCF7182v2.jpg" height="320" width="241" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
<i>Täydellinen päivä,<br />selvä suunta tulevaan.<br />Pensselit heilumaan,<br />on oltava kunnossa.<br />Vahvasti jaloillaan.<br />Vihdoinkin se tapahtuu:<br />Ota kuva, Nyt!</i></h4>
</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-46526337098974757622015-01-05T17:12:00.000+02:002015-02-11T16:06:42.131+02:00Vehreys, vihreys ja hyvinvointi<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjifr1klfnB1D1L8MffroOZmSUFbLVeQ8k_kaEBLiszLpg-v5NJgdn2X5OD3OySQVFBs7VwhxOE4WWoO21Gm6sWurbFpd2V65wkVYm8dOGYyB5f1JQiNH0stZf857HMEAJFOdIEaz15tFE/s1600/WP_007115v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjifr1klfnB1D1L8MffroOZmSUFbLVeQ8k_kaEBLiszLpg-v5NJgdn2X5OD3OySQVFBs7VwhxOE4WWoO21Gm6sWurbFpd2V65wkVYm8dOGYyB5f1JQiNH0stZf857HMEAJFOdIEaz15tFE/s1600/WP_007115v2.jpg" height="320" width="240" /></a>Uusi vuosi pyörähti sitten käyntiin! Ihanaa mahdollisuuksien tätä vuotta sinulle!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Monella on alkanut taas tiukka kuntokuuri, dieetti tai suurempi elämäntaparemontti. Joku on ehkä luvannut tehdä vähemmän töitä ja joku toinen taas yrittää entistä enemmän löytää edes jotain työtä, joka toisi leivän pöytään. Ja joku, kuten minä, ei ole tehnyt uudenvuodenyönä sitä yhtäkään lupausta. Jokainen tässäkin lajissa taaplaa tyylillään ja toivottavasti ennen kaikkea itseään kuunnellen ja kunnioittaen.<br />
<br />
Toisinaan voi olla myös hyvä kysyä itseltään, onko lupauksemme ja unelmamme todella meitä, sinua ja minua? Markkinavoimat ja jo ihan sosiaalinen ympäristömme saattavat syöttää meille kirsikoita kakun päältä ja nuo kirsikan kuvat silmissä voimme erehtyä ottamaan omiksemme jonkun toisen unelmia, ajatuksia tai uskomuksia - ja voimme kuljettaa niitä jopa vuosikausia mukanamme ikään kuin ominamme. Emme välttämättä pysähdy kertaakaan kysymään, ovatko tavoittelemamme asiat juuri minulle tärkeitä ja arvokkaita. Esimerkiksi se naistenlehden kannessa vilautettu kymmenen kiloa kevyempi "unelmakroppa" tai kodinkuvalehden kiillotettu iltahetki takkatulen kajossa voi näyttää ja kuulostaa hyvälle, mutta onko se sitä, mitä me todella haluamme - rehellisesti? Onko se sitä, mihin olemme valmiita panostamaan ja mistä todella nautimme? Välillä näkökykymme voi hämärtyä ja silloin saatamme kieltää oman sydämemme totuuden ja mennä sieltä, mistä muutkin - tai mistä yleiseksi kuvitellun normin mukaan pitäisi.<br />
<br />
Kauppojen lehtihyllyt suorastaan sylkevät nyt vuoden vaihduttua ohikulkijan niskaan kirsikan luita: "Tutustu näihin pikadieeteihin! Näin pääset eroon ylimääräisistä kiloista! Minäkin onnistuin, joten kyllä sinäkin pystyt", hymyhuulet vakuuttavat. Itse en perusta enää missään asiassa ihmekuurien tai pikaparannusten<i> </i>ja hetken hurman varaan. Oli muutos mikä tahansa, siihen tarvitaan sisäinen palo, aito motivaatio ja malttia. Kymmenen ylimääräistä kiloa ei lähde (eikä pidäkään lähteä) kahdessa kuukaudessa ja ajanpuutteen vuoksi liikunnan hyllyttäneen tuskin kannattaa vannoa alkavansa nyt liikkua seitsemänä päivänä viikossa. Onnea ei myöskään takaa se neljäntoista tunnin työpäivillä ansaittu kahdensadan neliön unelmakoti ja kesämökki. On osattava ja uskallettava olla myös armollinen ja realistinen itselleen ja omille tavoitteilleen jo niitä lupauksia tehdessä. Aina se ei ole helppoa ja into ja halu muuttua tai muuttaa omaa elämää ja arkea voi olla niin suuri, että kirsikan kivet vain sinkoilevat suupielistä <i>(nimimerkillä kokemusta on!).</i><br />
<i><br /></i></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDBtfMaAwLG70jsfu0oPAcPtBsfdRWkO_ykUfNT-AuT_zFItjGjNhRPYTuECavYcm_Jur1RahwGhCzSApPfRxye6DvJ1H1o7MhTNZRm5nQSk_l43JebIVnHIqawLHQWvspo9G3BcwgQsw/s1600/WP_004374v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDBtfMaAwLG70jsfu0oPAcPtBsfdRWkO_ykUfNT-AuT_zFItjGjNhRPYTuECavYcm_Jur1RahwGhCzSApPfRxye6DvJ1H1o7MhTNZRm5nQSk_l43JebIVnHIqawLHQWvspo9G3BcwgQsw/s1600/WP_004374v2.jpg" height="320" width="255" /></a><br />
<div>
Omalla kohdallani liikunta on kulkenut elämässäni aikuisiällä mukana varsin kiitettävästi - joitakin poikkeusitiloja lukuunottamatta. Liikkumaan lähteminen ei aina kuitenkaan ole ollut helppoa ja viitisentoista vuotta sitten pääkaupunkiseudulle muutettuani tipahdin monessa mielessä niistä vanhoista, tutuista ja turvallisista arjen rutiineista - ja siinä haipakassa jäi myös liikunta. Väkisin sain omaan olotilaani kyllästyneenä ilmoittauduttua Havukosken lähiökoululla pidettyyn sunnuntaijumppaan ja takarivissä virttyneissä verkkareissani tunsin olevani todella surkea ja yksin. Parin ensimmäisen jumppatunnin jälkeen hautauduinkin epätoivoisena ja luuserin leiman itselleni antaneena karkkipussin kanssa sänkyyn niinä vähinä vapaapäivinä, jotka minulle suotiin opiskelun ja kahden eri työn tekemisen välissä. No, aikaa kului ja jotenkin sain taas kiinni siitä liikunnan aurinkoisemmasta puolesta. Ehkä ratkaiseva tekijä oli se, että liikunta oli jättänyt nuoruusvuosina mieleeni positiivisen muistijäljen ja kehooni hyvänolon leiman, jotka kantoivat sitten aikuisenakin minut liikunnan pariin. Omaa tarinaansa kertoi myös alaselkäni, joka ollessani vasta kaksikymppinen teki minulle selväksi, että omasta kunnosta ja terveydestä on syytä pitää huolta. Olenkin oppinut näiden vuosien aikana sen, että niin kauan kuin en itse ole kokenut jotain muutosta todella tarpeelliseksi, se ei ole ollut mahdollinen. Pelkkä positiivinen ajattelu ei saa aikaan muutosta, jos
tosiasiassa vastustamme ja vältämme sitä.<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
</div>
<div>
Mutta aina ei täälläkään elämä ole ollut niin terveellistä. Ruoan kanssa voin myöntää olleeni välillä jopa todella hukassa. Vaikka liikunta oli minulle tuttu juttu jo nuoruusajoilta, terveelliseen ruokavalioon olen perehtynyt vasta oikeastaan viimeisen viiden vuoden aikana. Sitä ennen olin kyllä ollut jo vuosia syömisteni kanssa tarkkana, mutta tuijotin vain kaloreita ja proteiinin määrää välttäen hiilareita ja turhaa rasvaa. Niinpä ruokavalioni koostui kiireisessä ja työn täyteisessä arjessa lähinnä hapankorpusta, purkkitonnikalasta, raejuustosta, maitorahkasta, kananmunasta, valmiiksi marinoidusta kananlihasta, pussinuudelista ja satunnaisista mandariineista - sekä todellakin liian paljosta kahvista. Ei järin terveelliseltä ja vihreältä kuulosta, vai mitä? Noina aikoina ei minulle sanonut mitään natriumglutamaatti ja muut lisäaineet.<br />
<br />
Jossain kohtaa elämääni tajusin, että ehkä jatkuva sairasteluni saattaisi olla yhteydessä tiukkaan ja yksipuoliseen ruokavaliooni. Treenasin myös noina aikoina parhaimmillaan tai pahimmillaan kuusikin kertaa viikossa: pääosin kävin aamuisin punttisalilla tai juoksemassa ja iltaisin töiden ja opiskeluiden antaessa myötä spinningissä tai bodypumpissa. Jossain vaiheessa panostin myös <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Savate" target="_blank">savateen</a> ja sitä kautta päädyin puolivahingossa aivan uudenlaisen harjoittelutyylin, <a href="http://bootcampfinland.com/" target="_blank">bootcampin</a> aamutreenien, äärelle. Ja siitä se sitten lähti - kiinnostukseni kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin ja terveyteen. Vähitellen treenaaminen muuttui inhimillisemmäksi ja aloin kiinnittää ravinnossani enemmän huomiota terveellisyyteen kuin kaloreihin. Kaikki tapahtui kuitenkin hyvin maltillisesti. Totaalinen kieltäytyminen ja "terveellisyysuskoon" hurahtaminen olisi todennäköisesti johtanut omalla kohdallani vain kaaokseen. Totuttuja, vuosia tai vuosikymmeniä mukana seuranneita tapoja on turha yrittää heivata kerta rysäyksellä pois ja vannoa pystyvänsä muuttamaan elämänsä suunta vuoden vaihtuessa ilotulitteiden lentäessä taivaalle. Myönteisen ajattelun lisäksi tarvitsemme myös tahdonvoimaa ja sitkeyttä tavoitteiden saavuttamiseen.<br />
<br /></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWUGbTXlMeS5aZb00LHlHRw3a4uGb7ClyLGgSRXDcJj4IyjkcX5ZJKHwVKrIlf6nEJaaLnv42g6YD8jkKcJHxo3K7N4s7G4XF33TCOekSRc8y79fatA8JJG122U1-xbbYiAdi7y8iGI5A/s1600/DSCF8214v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWUGbTXlMeS5aZb00LHlHRw3a4uGb7ClyLGgSRXDcJj4IyjkcX5ZJKHwVKrIlf6nEJaaLnv42g6YD8jkKcJHxo3K7N4s7G4XF33TCOekSRc8y79fatA8JJG122U1-xbbYiAdi7y8iGI5A/s1600/DSCF8214v3.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<div>
Hitaasti olen minäkin siis omaa taivaltani kulkenut - ja ehkä se on ollut vain hyvä. Jälkikäteen voisin kai kysyä, oliko tuo menneiden vuosien elämä kovine treeneineen todellista minua - ehkä siinä elämänvaiheessa ja -tilanteessa se oli, ehkä ei. Aikansa kutakin, sanotaan. Pääosin viime vuodet olenkin mennyt maltilla jo kahden raskauden ja lasten taaperovuosien ansiosta. Nämä kolme viimeistä vuotta ovatkin minulle opettaneet sen, miten suuri (todellakin suuri) merkitys ruoalla, sen laadulla ja määrällä, on terveydelleni ja hyvinvoinnille. Kun omalla kohdalla raskausaikoina ja nyt pienten lasten äitinä en ole aina voinut liikkua vanhojeni, edes kohtuullisten tottumusteni tapaan, olen ymmärtänyt ravinnon merkityksen. On jo puolivoittoa, kun huolehdin terveellisestä syömisestä, joka sallii tarvittaessa ne viikonlopun juustolautaset ja jäätelötuutitkin. Minun ei tarvitse hyvinvointini takia todellakaan harrastaa hikiliikuntaa kuutena päivänä viikossa. Sekin on jo paljon, kun touhuan aktiivisesti lasten kanssa.<br />
<br />
Näiden yli kolmen viimeisen vuoden aikana olenkin liikkunut vaihtelevasti, toisinaan pari, kolme kertaa viikossa ja toisinaan taas sitten ehkä kerran kuukaudessa - ne tutut yövalvomiset, sairastelut ja ajanpuute (!) ovat ottaneet omansa kuntoilupiirakasta. Kohtuudella. Se on se taikasana - kaikessa. Toisaalta, sitä aikaa löytyy myös, jos vain haluaa ja aina on mahdollista soveltaa. Jumpata voi kotona vaikka lasten kanssa ja juoksemaan pääsee myös suhteellisen vähällä panostuksella suoraan kotiovelta. Jo puolentunnin tai tunnin lenkki piristää kummasti mieltä ja säännöllisesti harrastettuna parantaa myös arjessa jaksamista. Oman tasaisesti kasvavan sylikuulan kantelu ja nostelu ovat käyneet hyvin myös käsitreenistä - eräs ystäväni jaksaa edelleen ihmetellä kannanko poikaani todella vieläkin (lähes 13 kg) yhdellä käsivarrella!<br />
<br />
Mutta tapahtuu niitä erehdyksiä ja takapakkeja täälläkin. Minulla syksy oli varsin hektinen ja etenkin vuoden parina viimeisenä kuukautena käsi kävi herkkukaapilla turhan usein eikä pimeään iltaan ja sateeseen innostanut lähteä lenkkeilemään - ja niistä parista kilosta viis, mutta se olo! Väsymys, velttous, ärtymys ja orastavat alaselkäkivut muistuttivat taas siitä, miten onnellinen saan olla terveestä ja hyvinvoivasta kehostani. Vähintä, mitä sille ja itselleni saatan antaa, on hoiva ja huolenpito niin hyvän ravinnon kuin liikunnan muodossa. Ehkäpä tämä onkin lupaukseni alkaneelle vuodelle - huolehdin itsestäni, kehosta ja mielestäni, kokonaisvaltaisesti. Huolehdin itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla, rakastaen ja hyväksyen. Ja pidän myös mielessä, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eilen etsin kaapin perälle hautautuneen blenderimme esille ja tein tyttäreni kanssa varsinaisen sekasotkutehojuoman, joka ei maistunut pienemmille suille, mutta minulle se upposti täydestä. Innostuin kovin tästä tyttäreni ja minun yhteisestä pirtelöntekohetkestä ja ehkäpä saatte kuulla lisää kokeiluistamme vielä!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b><i>Näillä eväillä, kohtuudella ja itseään kuunnellen, lähdetään siis täällä alkaneeseen vuoteen. </i></b><br />
<b><i>Millä mielin sinä lähdet vuoteen 2015? </i></b><br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>Rentouttavaa ja reipasta loppiaista!</i></b><br />
<br /></div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSwO7IgHr55cNGneeI3QhLFurZjTkSxTHTfnU-UOyOj2HP2ERY8EXHTU8zI7ySpiOUQZToZ4mKnEnwoXwoJtRA94fEHvDnXXiyBFHElU42T7bxN6J6c9d_aiSl51vaQ6cmk9Rd1R0Jios/s1600/WP_007112v3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSwO7IgHr55cNGneeI3QhLFurZjTkSxTHTfnU-UOyOj2HP2ERY8EXHTU8zI7ySpiOUQZToZ4mKnEnwoXwoJtRA94fEHvDnXXiyBFHElU42T7bxN6J6c9d_aiSl51vaQ6cmk9Rd1R0Jios/s1600/WP_007112v3.jpg" height="275" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small; text-align: start;">Kaikki on mahdollista!</span></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVMIMZfKad8CIz5lB-y4_HPSBpU8U1X7e3pmY9RydODdSmiUYSvtTr-e6z6ESnQuDV9J9UQ-6XgtAc2Bb8JAFvp4w5XXzkCI0KdC_EKJWJv0E3zFSyrW4hniH2UgVZV4rMaw1jvS2D3P8/s1600/WP_007115v3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVMIMZfKad8CIz5lB-y4_HPSBpU8U1X7e3pmY9RydODdSmiUYSvtTr-e6z6ESnQuDV9J9UQ-6XgtAc2Bb8JAFvp4w5XXzkCI0KdC_EKJWJv0E3zFSyrW4hniH2UgVZV4rMaw1jvS2D3P8/s1600/WP_007115v3.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><u style="font-size: medium; text-align: start;">Pst. Jos sinulla on hyviä smoothievinkkejä, otan niitä ilolla vastaan!</u></td></tr>
</tbody></table>
</div>
<br />
<br /></div>
</div>
<div>
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-2619276566204280412015-01-01T00:35:00.001+02:002015-01-05T23:48:43.127+02:00Ihanaa Uutta Vuotta!<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Vuosi lähenee loppuaan ja
olisi kai jonkinlaisen yhteenvedon, tilinpäätöksen aika. Olen useina vuosina
juuri vuodenvaihteessa kirjoittanut päiväkirjaani ja käynyt läpi mennyttä
vuotta, kiittäen ja toisinaan myös kaipaamaan jääden. Olen muistellut menneitä
hetkiä, elettyä elämää iloineen ja suruineen. </div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Ja vaikka sanotaan, että tikulla
silmään sitä, joka mennyttä muistelee, niin omalla kohdallani olen kokenut tärkeänä
pysähtyä juuri vuodenvaihteessa menneen äärelle ja kohdata uudelleen niin menneitä onnen
hetkiä kuin myös elämän tielleni tuomia haasteita. Etenkin niiden vaikeiden tilanteiden ja vastoinkäymisten kohdalla olen huomannut merkitykselliseksi tarkastella menneitä tapahtumia uudelleen. Ja kun olen päiväkirjani äärelle hiljentynyt, olen yleensä huomannut voivani suhtautua useimpiin vuoden
aikana kohtaamiini ylitsepääsemättömän raskailta tuntuneisiin tilanteisiin jälkikäteen ymmärtäväisesti
ja hyväksyen. Elämä voi ottaa, mutta aina se myös antaa – ja se antaa enemmän
kuin usein edes huomaammekaan. Ja vaikka itsekin kirjoitan päiväkirjaani
tuntojani läpi vuoden ja jokainen päivä on mahdollisuus punnita omaa elämäänsä,
on minulle vuoden vaihtuminen tuntunut usein luonnolliselta tavalta hahmottaa
mennyt ja kääntää katse kohti tulevaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Tässä hetkessä haluan osoittaa
kiitollisuutta menneelle vuodelle ja sen minulle tarjoamille kasvun mahdollisuuksille.
Haluan kiittää heitä, joiden kanssa olen saanut tämän vuoden kulkea.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Rakkauden täyteistä Uutta Vuotta sinulle!</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX0Rpn0PiXcAE7247a20CPeGfAcVJ8v3itWfjaWybC9Gk6ZRTSKqxSrmQ99rZZJn0k8fifOHkf6TRkLnUeQgc2qci2ZnurJowBCyD8liiZT1nUiNreqCS4C2hj6bEuxtN1VVAeMDDgQgg/s1600/WP_007048v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX0Rpn0PiXcAE7247a20CPeGfAcVJ8v3itWfjaWybC9Gk6ZRTSKqxSrmQ99rZZJn0k8fifOHkf6TRkLnUeQgc2qci2ZnurJowBCyD8liiZT1nUiNreqCS4C2hj6bEuxtN1VVAeMDDgQgg/s1600/WP_007048v2.jpg" height="452" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-38536705821622173822014-12-30T21:48:00.000+02:002015-01-05T23:48:59.394+02:00Tämä taivas, tämä maa, sillä arvoa on pysyvää...<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQvTXN-8Ux7g62XT3Btz5hF0W97MzspTKHPz8t8DQN8DzZ7vFBp28F7NNrVW-jeWn5CYB3DwdoSiII716SFsy_Ix1idlT3-0068yu0eqd0wfGQWdPzlN7SUZhATtQ8QhEdMOKAqB_Gtk/s1600/DSCF8078v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQvTXN-8Ux7g62XT3Btz5hF0W97MzspTKHPz8t8DQN8DzZ7vFBp28F7NNrVW-jeWn5CYB3DwdoSiII716SFsy_Ix1idlT3-0068yu0eqd0wfGQWdPzlN7SUZhATtQ8QhEdMOKAqB_Gtk/s1600/DSCF8078v3.jpg" height="400" width="266" /></a>Terveiset lapsuuden joulujeni
maisemista! Minulle tarjoutui yllättäen mahdollisuus lähteä nauttimaan joulun
jälkeisestä tunnelmasta tänne maaseudun idylliin ja sellaisesta
mahdollisuudestahan ei voi kieltäytyä! <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Näissä maisemissa minä olen
viettänyt monet joulut ja juhannukset, viikonlopuista ja kesälomista
puhumattakaan! Nämä maisemat ja ihmiset täällä ovat luoneet minulle turvallisen
kasvuympäristön, vaikka elämä on heitellyt ja huitonut märällä hansikkaalla
vasten kasvoja ja jättänyt välillä jopa matkastaan. Täällä olen tuntenut
olevani turvassa ja rakastettu ja minua on odottanut yhtä ihana ja lämmin vastaanotto
niin viisivuotiaana elämästä innostuneena saparopäänä kuin viisitoistakesäisenä
itseään etsivänä teininä – kiitos siis erityisesti rakkaalle äidilleni ja
isovanhemmilleni. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Itse ajattelen usein kelatessani
omaa elämääni taaksepäin, että meillä jokaisella olisi hyvä olla ihminen, jonka
puoleen voi kääntyä, kun elämässä kohtaa vaikeuksia tai kun tuntuu siltä, etteivät
omat voimat riitä. Jo yksikin tällainen ihminen, jolle sinä olet täydellinen,
arvokas ja sisäisesti kaunis myös epätäydellisenä ja keskeneräisenä, on aarre. Toisilla näitä luotettavia aarteita voi olla useitakin ja
toisilla valitettavasti se yksikin olkapää, johon turvautua ja tukeutua, saattaa olla kadoksissa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Toisaalta, joskus
vaikeuksien keskellä voi myös tuntua, ettei ole voimia tai halua puhua ja jakaa asioitaan ja avata omaa sydäntään kenellekään – ja omalla kohdallani tällaisessa tilanteessa,
esimerkiksi lapsuuteni ja nuoruuteni vaikeina vuosina, olen saanut voimia
eniten juuri ollessani keskellä näitä viljapeltoja, mansikkamaita ja
järvenrantoja. Välillä sanat ja sanottava ovat olleet hukassa ja silloin turvanani on ollut nämä maisemat. Tämä miljöö, joka ei ole kyseenalaistanut,
arvostellut, kysellyt, painanut minua maahan – vaan hyväksynyt minut aina ja
täydellisesti. Leikkimökin kätköissä olen voinut keskustella
mielikuvitusystäväni kanssa ja hakea ympäröivilleni asioille ja elämän
koettelemuksille ymmärrystä, viljapeltojen keskellä olen saanut huutaa ilmoille
katkeruuteni ja heinäliiterin suojissa haudata kyynelehtivät kasvoni pehmeään
kissanturkkiin - ja katsoa ja kohdata sitten taas maailman hiukan vahvempana.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Ja vaikka nykyään pääsen
enää harvoin näihin maisemiin, voin aina kaivaa sydämestäni nuo muistot ja menneiden vuosien levolliset ja voimaannuttavat hetket mieleeni.
Voin piirtää mieleni maisemiin leikkimökin laverin ja posliinisen kahviastiaston
ja kuusiaidan takana aukeavat ruispellot. Voin tuntea navetan tutun tuoksun, kuulla
isovanhempieni ilmoille kaikuvat lehmien kutsuhuudut, traktorin hyrinän
pellolla ja tunteen siitä, että elämä kantaa…</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
</div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Ehkä sinäkin voit istahtaa
hetkeksi ja miettiä, mikä antaa sinulle voimavaroja arjen ja elämän haasteiden
keskellä. Onko se jokin tietty maisema, paikka, miljöö, joku itselle tärkeä
ihminen tai kenties vaikkapa harrastus?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Voimaannuttavia hetkiä arkeesi!</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-size: 13.5pt;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKbokYQadpSm2hjyA9KkUF4bx2HzL-8uU0bqYTMYDD5_-7gw3ZLIxhNDkIWB9GNkkijtS7NXX_B7B7vD2vY_C84Z9x43yIJ-bbEgAgjoTeLAxBz2kaxmkVSbdW3cyb5L2UPm5ofTr4ZIQ/s1600/DSCF8080v3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKbokYQadpSm2hjyA9KkUF4bx2HzL-8uU0bqYTMYDD5_-7gw3ZLIxhNDkIWB9GNkkijtS7NXX_B7B7vD2vY_C84Z9x43yIJ-bbEgAgjoTeLAxBz2kaxmkVSbdW3cyb5L2UPm5ofTr4ZIQ/s1600/DSCF8080v3.jpg" height="232" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-size: 13.5pt;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-3uE_cWWh4HcIFf0pQRHuHFTLMW-7SBtgPOEoeXiRuSC-yOxuzEzv2daKf2okngylmYw-3cOUKfylAz_mvbPKAhf6C7Pq0P3PDNY920ncbxQQhBJXUiYnI4jc7HaudNmPdOSsA3MsGTA/s1600/DSCF8069v6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-3uE_cWWh4HcIFf0pQRHuHFTLMW-7SBtgPOEoeXiRuSC-yOxuzEzv2daKf2okngylmYw-3cOUKfylAz_mvbPKAhf6C7Pq0P3PDNY920ncbxQQhBJXUiYnI4jc7HaudNmPdOSsA3MsGTA/s1600/DSCF8069v6.jpg" height="232" width="400" /></a></div>
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-52778613663069029652014-12-25T00:11:00.001+02:002014-12-25T15:58:37.834+02:00Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaik' on työ...<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZgQz__e5boyDMCkLD54bpOlGQP_Z2E-odaJ5gG8D8BEO1UtPneOGxbeJZWpfFg8tzrszLEyJSO8oyVgcLB4EW_zmTceti9lS76jgHGNsZ1S646CcX4zNppe5t-WHhstgwUHL5-hBx6pU/s1600/DSCF7944v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZgQz__e5boyDMCkLD54bpOlGQP_Z2E-odaJ5gG8D8BEO1UtPneOGxbeJZWpfFg8tzrszLEyJSO8oyVgcLB4EW_zmTceti9lS76jgHGNsZ1S646CcX4zNppe5t-WHhstgwUHL5-hBx6pU/s1600/DSCF7944v2.jpg" height="266" width="400" /></a><br />
Niin se vain aattoilta kääntyy päätökseensä. Minulla on takana ihana päivä rakkaitten, läheisten parissa ja mieleni valtaa kiitollisuus. Meidän jouluaatto on mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä sekä vanhoja perinteitä ylläpitäen että uusia tapoja luoden - ja vaikka kaipaus lapsuuteni ja nuoruuteni, muistojeni, aikaiseen jouluun maalle sukulaisteni luokse on muutamaan otteeseen vallannut mieleni, olen ollut oikeastaan iloinen saadessani rakentaa joulua juuri tänne, omaan kotiini perheeni ympärille. Ja kaiken tämän on kruunannut vielä tuo tänne eteläänkin saatu ihana, valkoinen lumipeite!<br />
<br />
<div>
Jännää, miten usein jouluun asetetaan niin paljon odotuksia ja toiveita. Joulua valmistellaan viikkoja, ehkä jopa kuukausia etukäteen tai jos ei valmistella, niin puhutaan siitä, kuinka tänä vuonna joulua vietetään, mitä pitäisi vielä tehdä ja missä välissä. Ja loppujen lopuksi, onko se joulu sitten parempi tai onnistuneempi joka vuosi jonkun tietyn kaavan mukaan kuljettuna, putipuhtaaksi kuuratussa kodissa, alusta loppuun itsetehtyjen joulupatojen äärellä, yksi toistaan suurempien lahjojen keskellä? Vaikka toki itsellänikin joulu on rengastettu mieleni almanakkaan punaisella värikynällä ja tietyt lapsuuden kodistani vakiintuneet jouluun liittyvät tavat ovat iskostuneet mieleeni tiukasti, jälkiviisaana on helppo hymyillä ja myöntää, että monesti ne pienet, arkiset asiat ovat niitä suurimpia ja eniten iloa tuottavia - myös jouluna.<br />
<br />
Ja toisaalta, mitä niihin perinteisiin tulee, niin perinteet on tehty elettäviksi. Ne muuttuvat ja muotoutuvat, elävät meidän mukanamme. Joskus on osattava päästää myös vanhasta irti, jotta jotain uutta, yhtä hienoa ja arvokasta voi syntyä. Läheiset ihmiset, lämmin tunnelma, kynttilät hämärässä illassa, tuikkivat silmät, iloinen nauru, viipyvä katse, pieni kosketus...ei siinä oikeastaan ehdi miettiä, onko niitä villakoiria sohvan alla tai koe tarpeelliseksi pahoitella, että joulupöydässä oli tällä kertaa turvauduttu myös Saarioisten äitien tekemiin laatikoihin ja talon ainoa kuusi on parin vuoden takainen, ikivehreä luomus parvekkeella. Joulu tulee kultainen, kun sille annetaan vain mahdollisuus...Joulu tulee juuri sellainen kuin sinä mielessäsi päätät.<br />
<br />
<b><i>Nautitaan ja iloitaan toisistamme - ja joulusta!</i></b><br />
<b><i><br /></i></b></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-19925553147807980462014-12-15T17:30:00.005+02:002014-12-16T14:27:13.658+02:00Ole uskollinen itsellesi - Ole uskollinen elämälle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxoL9wGFtbre6BDWalycgOdPtvfyHQ6WZmNaIUZt2sXh4rZTPZiCl2PDqjP74Tm75C04R5N1qhXMPKt-m2i47HVK5WPhc5p56BVY92sTvX8gSDMvLkzgFdFgYbznNDx3c6A0oEWu7VjdE/s1600/DSCF7828v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxoL9wGFtbre6BDWalycgOdPtvfyHQ6WZmNaIUZt2sXh4rZTPZiCl2PDqjP74Tm75C04R5N1qhXMPKt-m2i47HVK5WPhc5p56BVY92sTvX8gSDMvLkzgFdFgYbznNDx3c6A0oEWu7VjdE/s1600/DSCF7828v3.jpg" height="320" width="203" /></a></div>
<br />
Minulla on ollut huikea syksy monessa mielessä. Olen saanut ottaa uusia askeleita kohti itselleni tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Olen saanut kokeilla siipiäni, onnistua, erehtyä ja ennen kaikkea oppia. Ja vaikka nämä pienet, suuret askeleeni eivät aina ole olleet kepeitä ja helppoja, voin sanoa seisovani nyt luottavaisesti ja kiitollisena juuri tässä. Oman uskoni ja luottamukseni lisäksi tällä matkalla on tarvittu kuitenkin myös heitä, jotka ovat vaikeina hetkinä uskoneet, luottaneet ja kannustaneet minua - ja mahdollistaneet tämän matkani. Heitä, jotka ovat tarjonneet auttavan käden silloin, kun kengännauhani ovat menneet solmuun, housun punttini kastuneet ja alla oleva polkuni hukkunut sateen alle.<br />
<br />
Mitä sitten olen syksyn puuhaillut? Sen lisäksi, että olen nauttinut kotiäitiydestä, olen suunnitellut ja pitänyt kursseja ja koulutuksia, sekä rakentanut tulevan kevään monisävyistä ja - rakenteista väripalettia. Ylpeänä voin kertoa olevani nyt myös tuore <a href="http://www.nlpyhdistys.fi/nlp-tietoa/nlp-lyhyesti" target="_blank">NLP Practitioner</a>. Takanani on siis opin ja oivallusten täyteinen syksy. Sen lisäksi että olen tämän <a href="http://www.truehearts.fi/palvelumme/sertifioidut-nlp-koulutukset/nlp-practitioner" target="_blank">NLP Practitioner -koulutukseni</a> aikana tehnyt matkan itseeni, olen saanut tästä koulutuksesta myös paljon työkaluja työhöni - enemmän kuin vielä ehkä ymmärränkään. Ja odotankin jo mielenkiinnolla mahdollisuuksiani päästä hyödyntämään vielä lisää oppimaani käytännössä. Se, missä muodossa tämä kaikki tapahtuu ei vielä ole täysin selvää, mutta luotan, että kaikki asettuu paikoilleen niin kuin kuuluukin.<br />
<br />
Viimeisenä koulutusviikonloppuna käsiini osui erään opiskelijaystäväni itse tekemä ja kaupan oleva koru, joka puhutteli minua jollain syvemmällä tasolla. Ihastelin toki korun kaunista ulkomuotoa, mutta erityisesti minuun teki vaikutuksen korun teksti "ole uskollinen". Jokin siinä resonoi minussa, vaikka uskollisuus ystävyys- ja parisuhteessa onkin minulle itsestäänselvyys eikä se kaivannut muistutusta korun muodossa. Pienestä sisälläni olleesta hämmennyksestä huolimatta juuri tuo koru kuitenkin kutsui minua ja ripustettuani sen kaulaani tajusin sen merkityksen minulle. Ei se ollut muistuttamassa minua uskollisuudesta ystäviäni, puolisoani tai työnantajaani kohtaan - ei, se muistutti minua uskollisuudesta itseäni, elämää kohtaan: Ole uskollinen sille, kuka sinä oikeasti, syvällä sisimmässäsi olet. Kuuntele sydämesi ääntä ja luota, sillä sinussa on jo olemassa kaikki - kaikki voimavarat ja potentiaali, joka vain odottaa mahdollisuutta tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi. Muistuttakoon tämä uusi koruni siis jatkossa, niinä epävarmuuden hetkinä, minua uskollisuudesta itseäni ja elämääni kohtaan.<br />
<br />
Haluan lähettää vielä sydämmestäni kiitoksen kaikille heille, jotka tekivät tämän opinmatkani minulle mahdolliseksi. Teille, jotka olette uskoneet, luottaneet, kannustaneet ja rakastaneet.<br />
<br />
<i>Ollaan uskollisia itsellemme - Ollaan uskollisia elämälle</i><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX9PWx9BkQGLARxjy5xXpWGivSiLJXQhgNGlJU4M_XpG0YDqPaqV_TPxBTZ9tceZbldVWcOnaeTbPzQO-UxDTZ7gvpcpbU5SF44tpthRLB6Q8mH6IiuqMDgyJHmKbXzhYuGOIt5E-Db38/s1600/DSCF7824v5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX9PWx9BkQGLARxjy5xXpWGivSiLJXQhgNGlJU4M_XpG0YDqPaqV_TPxBTZ9tceZbldVWcOnaeTbPzQO-UxDTZ7gvpcpbU5SF44tpthRLB6Q8mH6IiuqMDgyJHmKbXzhYuGOIt5E-Db38/s1600/DSCF7824v5.jpg" height="370" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
<span style="font-weight: normal;"><i><span style="font-size: large;">Valmista mielesi ottamaan vastaan parasta, mitä elämällä on tarjota. – Ernest Holmes</span></i></span></h4>
<div>
<span style="font-weight: normal;"><i><span style="font-size: large;"><br /></span></i></span></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-10120401895868421332014-12-08T22:56:00.001+02:002014-12-08T23:59:02.410+02:00Maitoparta ja maailmanmatkaaja - muutosten edessä<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitZzAEf5kTC75A6LgULKs0jXrIJiZVYBOrxU9PRIJGQ3fRmqEMiztjDgR36qSIp56vDLNqesX2EIRr0wg8WE96ohFRun2g-F_KnfqqAj1Hds3TLTvMenGik4JIYoFB2iCMrNAI1i3hJcw/s1600/DSCF3106v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitZzAEf5kTC75A6LgULKs0jXrIJiZVYBOrxU9PRIJGQ3fRmqEMiztjDgR36qSIp56vDLNqesX2EIRr0wg8WE96ohFRun2g-F_KnfqqAj1Hds3TLTvMenGik4JIYoFB2iCMrNAI1i3hJcw/s1600/DSCF3106v3.jpg" height="212" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Koen olevani tällä hetkellä monessa mielessä tien haarassa,
muutosten edessä elämässäni. Yksi jakso alkaa olla takana ja on aika
ottaa seuraava askel, siirtyä eteenpäin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Mielessäni on pyörinyt jo pidempään paljon kysymyksiä ja
vaihtoehtoisia vastauksia. Olen yrittänyt hahmottaa omaa paikkaani, löytää tarkoitukseni tässä elämässä, kuunnella sydämeni ääntä, rakentaa mahdollisuuksia tehdä
itselleni merkityksellistä ja arvojeni mukaista työtä tulevaisuudessa. Olen viimeisten vuosien aikana haistellut ilmassa väreileviä
monen moisia tuoksuja, kastanut sormenpääni useisiin erilaisiin väreihin,
kuunnellut ympärilläni soivia vaihtoehtoisia sävelmiä, yrittänyt saada kiinni monimuotoisista lyriikoista ja käynyt pitkiä ja syvällisiä dialogeja itseni kanssa. Olen lukenut, tutkinut,
testannut ja yrittänyt luoda tietä tulevaan epävarmuuden ja epätietoisuuden
kaivertaessa mieltäni. Takaraivossani on painanut pakottava
tarve löytää se oikea vastaus ja tehdä ne oikeat ratkaisut tai valinnat, tunnistaa oikea aika – juuri nyt.
Ja mitä enemmän olen viimeisten kuukausien, ehkä jopa viimeisen vuoden aikana
yrittänyt selvittää, etsiä tietoa ja pakottaa
maailmankaikkeutta kertomaan minulle vastaukset, sitä epävarmemmaksi olen alkanut itseni tuntea.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgknO_1YslCIijPa7Ep4UL4ANq_sXT98x1XGKY39g_b3G99Ie1PG2n4qR11GXjvX7iQg8PnQ7vYri3IIejGfbrGwK343qnSqSY0yinYDbgMbv384T78RhWrvWVuJBVM12ZckkB7MMZN_CQ/s1600/DSCF3108v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgknO_1YslCIijPa7Ep4UL4ANq_sXT98x1XGKY39g_b3G99Ie1PG2n4qR11GXjvX7iQg8PnQ7vYri3IIejGfbrGwK343qnSqSY0yinYDbgMbv384T78RhWrvWVuJBVM12ZckkB7MMZN_CQ/s1600/DSCF3108v3.jpg" height="221" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Toinen puoli minusta on vakuutellut, että minun pitäisi olla tyytyväinen juuri näin - onhan minulla niin kovin paljon hyvää ja arvokasta jo elämässäni - eikä haikailla kuuta taivaalta. Tälle puolelleni tuttuus, turvallisuus, selkeys ja varmuus ovat ne elämää kannattelevat voimat. Noh, tämän toisen puoleni kehrätessä isoisän vanhassa nojatuolissa maitokippo nenän edessä toinen puoleni on raapinut ja mourunnut ulko-oven takana vaatien pääsyä ulos, jännittävään, tuntemattomaan ja mahdollisuuksia täynnä olevaan maailmaan. Se on sähissyt nojatuolissa miukuvan sisarensa yrityksille kääntää hänen päätään ja näyttänyt kyntensä ehdotukselle valjastaa maailmalle aikova uskalikko kaulapannalla ja valjailla. Nämä kaksi ihanaa, maitopartani ja maailmanvalloittajani, ovat kamppailleet ja kinastelleet, haastaneet ja kyseenalaistaneet toinen toisiaan ja saaneet minut siinä välissä tuntemaan oloni, noh, melko ahdistuneeksi ja epätietoiseksi. Välillä olen hautautunut viltin kanssa nojatuoliin maitoparran seuraan ja hämmästellyt päätä pudistellen sähisijän yrittelijäisyyttä ja intoa ja välillä taas olen roikkunut oven kahvassa maailmanvalloittajani kanssa katsoen kieroon nojatuoliin käpertynyttä mukavuuden haluista maitopartaa. Voih, kun voisikin saada nuo molemmat - sekä tutun ja turvallisen että jännittävän ja haastavan!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoB3ATa2KSEV_5-aJjBO_-oYkK2EfLJne97IGv2Ij7EECSDjBc9GTirgcXSwg_oHgfNSXG4LgpNf0-29qId7PczQFvc0hAlJtiyMcmGcCP_QF-1HjEFZdXv5NGEs7LZTL-A2CpZXdwZ8Q/s1600/DSCF3112v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoB3ATa2KSEV_5-aJjBO_-oYkK2EfLJne97IGv2Ij7EECSDjBc9GTirgcXSwg_oHgfNSXG4LgpNf0-29qId7PczQFvc0hAlJtiyMcmGcCP_QF-1HjEFZdXv5NGEs7LZTL-A2CpZXdwZ8Q/s1600/DSCF3112v3.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Nyt viime aikoina olen yrittänyt rauhoittaa mieleni ja ottaa vain yhden askeleen
kerrallaan ja luottaa siihen, että ne seuraavat askeleet tulevat kuin itsestään. Jos mieleni on halunnut välillä asettua maitoparran puolelle, olen sen sille suonut ja jos se on taas haikaillut, haaveillut ja unelmoinut maailmanvalloittajan matkaan lyöttäytymisestä, olen pitänyt ovet auki. Ja vaikka en koe olevani nyt juurikaan viisaampi kuin aikaisemmin, haluan luottaa siihen, että kuunnellessani aidosti
itseäni, löydän vastauksen. Vastaus on minussa. Se on sinussa. Meissä
jokaisessa, jos vain tahdomme – ja uskallamme – kysyä ja kuunnella itseämme, omaa sisintämme. Aina se ei
ole helppoa tai mielekästä. Eikä aika välttämättä ole aina oikea tai kysymys
relevantti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sanotaan, että heti, kun tiedät kysymyksen, tiedät myös vastauksen. Ehkäpä omalla kohdallani en ole vielä päässyt sen oikean kysymyksen äärelle...Leikkikööt maitopartani ja maailmanmatkaajani siis vapaasti vielä tovin mahdottomuuksien ja mahdollisuuksien lankakerällä mieleni monimutkaisissa maisemissa!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mukavaa viikkoa sinulle!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI4J-CN2baLLD-zuLesn4DZt-x5blP2lk8Htkv-Jq3vJh-4KigIP_4HG2EhGbhUC5nQu19J5ylC9n3zidMv6iRVE5McH2NHG-OIByNYDHlY_t0mdctcRchZwXwPQlkOktCWj3nGBurGas/s1600/DSCF3110v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI4J-CN2baLLD-zuLesn4DZt-x5blP2lk8Htkv-Jq3vJh-4KigIP_4HG2EhGbhUC5nQu19J5ylC9n3zidMv6iRVE5McH2NHG-OIByNYDHlY_t0mdctcRchZwXwPQlkOktCWj3nGBurGas/s1600/DSCF3110v2.jpg" height="395" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
<i>Ollaksemme rauhassa itsemme kanssa, meidän pitää tuntea
itsemme.</i> <i>– Caitlin Matthews</i></h4>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-21042855689933258492014-11-29T01:04:00.000+02:002014-11-28T16:25:11.641+02:00Kimalletta arkeen<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqPOTOJSgn1gldanuQPvX7u9xcf-hLy4MG6GuSv4iZiuihIlW7njTyiZHt-mQczO-BXIY0OmWJ3p8wcPeHuX21TdFM0eQw9bEwHVpnzI8JZGCi_aPK2_t7FxCyzfMy9EIcgbpY_k2gTqA/s1600/WP_006772v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqPOTOJSgn1gldanuQPvX7u9xcf-hLy4MG6GuSv4iZiuihIlW7njTyiZHt-mQczO-BXIY0OmWJ3p8wcPeHuX21TdFM0eQw9bEwHVpnzI8JZGCi_aPK2_t7FxCyzfMy9EIcgbpY_k2gTqA/s1600/WP_006772v3.jpg" height="239" width="320" /></a></div>
Täällä aloitettiin jo jouluun valmistautuminen - kerrankin ajoissa! Joulukoristeita emme vielä ole kaivaneet kaapista esille, mutta joulukorttipajamme avattiin sen sijaan eilen iloisissa merkeissä. Olen itse potenut kuluneen viikon sitkeää flunssaa ja eilen päätin ottaa rauhallisemmin ja jättää leikkipuistot ja muut aktiviteetit väliin ja viiletellä flanellihousuissa ja kotitossuissa lasten kanssa sisällä koko päivän.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0RvaRJQXjj00gCPx8PTRlE_yWRs3JQofDDBIQC9WibapydBK5iAMUiHIh-KQgYv_OqpiL2lMShV7bbNYLKAI53uLfxD4rmpd9zIiNHYJxiDtdHyKmIRSsR-djomz5HnPd0KjL4H3H7IE/s1600/WP_006773v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0RvaRJQXjj00gCPx8PTRlE_yWRs3JQofDDBIQC9WibapydBK5iAMUiHIh-KQgYv_OqpiL2lMShV7bbNYLKAI53uLfxD4rmpd9zIiNHYJxiDtdHyKmIRSsR-djomz5HnPd0KjL4H3H7IE/s1600/WP_006773v3.jpg" height="244" width="320" /></a>Aamupäivällä levittelimme siis sormivärit, kartongit, liimat ja muut tykötarpeet keittiönpöydälle ja aloitimme työn. Voi sitä, riemua ja iloa, kun tyttäreni sai kastaa sormensa väreihin ja nähdä kättensä jäljen! Jokainen meidän aikuisen väripaletissa perusväriksi määritelty väri sai tyttäreni hihkumaan ilosta: "Ihanaa keltaista, katso äiti tätä sinistä, haluan vielä maalata kauniilla punaisella!" Askartelumme lomassa ehdin taas miettiä sitä, miten suuria pienet asiat voivat olla, kun niiden äärelle vain pysähtyy. Lapseni ovat verrattomia opettajia niin hetkessä olemisessa kuin kiitollisuuden osoittamisessa - siinä, että voimme nauraa ja iloita, ihmetellä, ihastella ja nauttia pienistä asioista. Miten nuo värit tuntuvatkaan sormissa niin hauskalle, miten punainen tosiaan voikaan olla niin valloittavan punainen? Miksi me aikuiset näemme keltaisen vain keltaisena ja punaisen, noh, punaisena - vaikka voisimme nähdä paljon enemmän!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämä askartelutuokio sai hymyn huulilleni ja kiitollisuus täytti mieleni - miten etuoikeutettu olinkaan saadessani viettää päivää pyjamassa askarrellen kotona lasteni kanssa! Ja vaikka sitten lounasaikaan jouduinkin turvautumaan kaupan valmiseineksiin, se oli pieni hinta siitä, että sain olla läsnä lapsilleni juuri tuossa hetkessä, en ollut huutelemassa pikkumaalarille kannustavia kommentteja hellan ääreltä tai pyykkikoneen sisuksista. Iso ilo voidaan tehdä pienillä valinnoilla! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja olisittepa nähneet tuon pienen ihmisen loistavat silmät ja kiljahdukset, kun hän sai illalla ylpeänä esitellä joulukorttikokoelmamme isälleen ja vaikka kortit olivat ehkä äidin silmissä vielä keskeneräisiä, ne olivat tekijälleen juuri täydellisiä sellaisenaan. Ainoa, mitä vielä kaivattiin oli kimalle ja sitä sitten lähdettiinkin illalla kaupasta koko perheen voimin hakemaan...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i>Ihanaa glitterin täyteistä viikonloppua sinulle!</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pst. Kuulisin mielelläni, mikä on sinun arkesi kimalletta!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-67017204554894261062014-11-26T01:19:00.000+02:002014-11-26T00:16:55.959+02:00Kuvat minussa<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrp8iuZzIKV_dUDG6IYloXXQX9FguqJbAxBqcstbwTvuTIo40OUKljZFtEplfXuX88t2m5dggiXKD9wstre_hyphenhyphenf22a618vShYlL7QWEFGvFJuPiNxX12w3qq2k0ec2daRXwc308LsCa1A/s1600/WP_006700v4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrp8iuZzIKV_dUDG6IYloXXQX9FguqJbAxBqcstbwTvuTIo40OUKljZFtEplfXuX88t2m5dggiXKD9wstre_hyphenhyphenf22a618vShYlL7QWEFGvFJuPiNxX12w3qq2k0ec2daRXwc308LsCa1A/s1600/WP_006700v4.jpg" height="400" width="300" /></a>Kerroin edellisessä <a href="http://www.onnenkissa.blogspot.fi/2014/11/pelko-pois-karsinassa-vain-nahistellaan.html" target="_blank">postauksessani </a>mieleni karsinoissa käydyistä kahakoista, peloista, jotka ottavat vallan. Yli kolme huonosti nukuttua vuotta ovat opettaneet huomaamaan sen, miten väsynyt mieli kääntyy herkästi itseään vastaan. Ne pienimmätkin vastoinkäymiset ja arjen haasteet lähtevät paisumaan. Ne mutkistuvat, laajenevat ja värittävät lopulta kaiken omalla harmaudellaan. Väsymys hämärtää näkökyvyn, saa sanat sotimaan ja korvat poimimaan kaikesta kuulemastaan ne ikävimmät asiat. Sanotaan, että on hyvä nukkua yön yli, antaa pölyn laskeutua, ottaa etäisyyttä - ja parhaassa tapauksessa huomata sitten, että ne asiat, jotka toisessa hetkessä olivat saaneet mahdottomat mittasuhteet, ovatkin itse asiassa aikalisän ansiosta muuttuneet melko olemattomiksi. Kyllä, me itse sanoitamme lopulta mielemme ja ajatuksemme, teemme valinnan siitä, miten suhtaudumme noihin karsinoiden yöllisiin kahakoihin.<br />
<br />
Mutta kaikkea ei voi vetää myöskään villaisella. Jos mielen täyttää kerta toisensa jälkeen esimerkiksi jokin sama ajatus, uskomus tai pelko, se ei ainakaan katoa selkää kääntämällä. Se ei välttämättä myöskään katoa yrittämällä muuttaa väkisin omaa suhtautumistaan asiaan tai sanoittamalla sitä uudelleen. Itse oivalsin, että tällä kertaa pelkoni, jotka mieleni suolsi yön tunteina muistikirjaani, halusivat tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja hyväksytyiksi. Ja vaikka olin kuvitellut, että pelkkä ajatusten kirjoittaminen riittäisi, tajusin joitakin päiviä myöhemmin olevani samassa suossa taas uudelleen ja miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että en ollut lupauksistani huolimatta kohdannut pelkojani uudelleen kirkkaassa päivän valossa. Kirjaamani pelot olivatkin huomaamattani jääneet alitajuntaani ja lähteneet kasvamaan siellä entisestään. Tiedostamattomalla tasolla ne alkoivat toteuttaa ikään kuin itse itseään. Vaikka siis karsinoissa nukuttiinkin kirjoitusurakkani jälkeinen yö autuaasti, jotain oli jäänyt vielä ystävieni kärsän päähän kaivelemaan - ja siihen oli syytä tarttua.<br />
<br />
Sen sijaan, että olisin lähtenyt ratkomaan mielessäni pyöriviä huolia, murheita ja pelkoja perinteisellä pyöreänpöydän kysymys ja vastaus -tekniikalla, annoin mieleni käydä keskustelunsa tällä kertaa toisella tapaa - kuvien kautta. Kävellessäni sateisessa säässä rattaita työnnellen huomasin yhtäkkiä, että maisema ympärilläni puhui minussa. Se antoi peloilleni rajat, muodon, sävyn. Se puhui ja puhutteli minua pieninä yksityiskohtina, symboleina, edessäni avautuvina kuvina, hetkinä, jotka tallensin mieleni maisemaan. Ja siinä kävelyni lomassa huomasin pitkästä aikaa näkeväni, kuulevani ja tuntevani - ehkä kirkkaammin kuin pitkään aikaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMgOwpTBI8yWnotN-Cto_l-OhkydtOK1lgc-9cPDoe0NQ-NqIcDEh5T23UgqC_SzBr_bNBjxgdqmxiZ6JL3Q0GOcBGtWPYnQXJ_-VRSejdSZz4LcAZ8_G1OqscfdvnSn4gUUe3TLt_zGM/s1600/WP_006697v3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMgOwpTBI8yWnotN-Cto_l-OhkydtOK1lgc-9cPDoe0NQ-NqIcDEh5T23UgqC_SzBr_bNBjxgdqmxiZ6JL3Q0GOcBGtWPYnQXJ_-VRSejdSZz4LcAZ8_G1OqscfdvnSn4gUUe3TLt_zGM/s1600/WP_006697v3.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj2ZTScNCeYtC97f12KKs-jSJ-AzIIFrtxFwW2hpTK2laruHlVA7vR43n6aG5FKYbRPtT9mA5k0Bf-Rl36DUaXpfYWJKfcBFxoOjBTR7c1I7NsefhAxfjFsmnzkxzBFbgnoYGaPZEFM8Y/s1600/WP_006714v4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj2ZTScNCeYtC97f12KKs-jSJ-AzIIFrtxFwW2hpTK2laruHlVA7vR43n6aG5FKYbRPtT9mA5k0Bf-Rl36DUaXpfYWJKfcBFxoOjBTR7c1I7NsefhAxfjFsmnzkxzBFbgnoYGaPZEFM8Y/s1600/WP_006714v4.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyIdq9DF_Dxk8yaZDKZGMRiTHuMILvWHZhYy7ZM8AYsrFIbdwWKq6OiyuxYX3BSPdFSLwDeH0f5n5hq780EnbiTeBwV3GGW0mRYDFXnPK6hTm0Ss-515UAD2Ujz3I5Mzknwgjpi5LpdLU/s1600/WP_006716v4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyIdq9DF_Dxk8yaZDKZGMRiTHuMILvWHZhYy7ZM8AYsrFIbdwWKq6OiyuxYX3BSPdFSLwDeH0f5n5hq780EnbiTeBwV3GGW0mRYDFXnPK6hTm0Ss-515UAD2Ujz3I5Mzknwgjpi5LpdLU/s1600/WP_006716v4.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsAHDuocH82MFugkw0WYy6-N64PGMEvmh5qIyswez36VCCBSOaRSCdD6Ko9t0K5FS5oGcYO0zd2M8H3iNab6LrTjNkmfAI-TNyfNBD6snqQrlEpv5opAJUlDBskhnD9wuAsKVvlmjYGcE/s1600/WP_006736v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsAHDuocH82MFugkw0WYy6-N64PGMEvmh5qIyswez36VCCBSOaRSCdD6Ko9t0K5FS5oGcYO0zd2M8H3iNab6LrTjNkmfAI-TNyfNBD6snqQrlEpv5opAJUlDBskhnD9wuAsKVvlmjYGcE/s1600/WP_006736v2.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggG0ky2A-WSGQdAqrN2Oz02r-gIHGT2PixZelneXjk5ztVRV7Zu-61e6k9y8C20uV5SEfhJrbfXU0a0DWSxRr9wBkldQCaoue2xItADQkqa4TOdHaNFZ7COiI81wXwM8EdMr_k2V3z6XE/s1600/WP_006721v4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggG0ky2A-WSGQdAqrN2Oz02r-gIHGT2PixZelneXjk5ztVRV7Zu-61e6k9y8C20uV5SEfhJrbfXU0a0DWSxRr9wBkldQCaoue2xItADQkqa4TOdHaNFZ7COiI81wXwM8EdMr_k2V3z6XE/s1600/WP_006721v4.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMexHuulf3zx0EqC3ZD7-vmtOT0EvAeNb6bzDIEk0kk6gLkv6a-hgov7KHHdGpievIsfz2TWbaGa6r8SZKagWWWXQU68eoI-CXSEIKfvTXtG04_5iq6bvYvH-hbpxS34JsRWrALHFUQkw/s1600/WP_006729v4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMexHuulf3zx0EqC3ZD7-vmtOT0EvAeNb6bzDIEk0kk6gLkv6a-hgov7KHHdGpievIsfz2TWbaGa6r8SZKagWWWXQU68eoI-CXSEIKfvTXtG04_5iq6bvYvH-hbpxS34JsRWrALHFUQkw/s1600/WP_006729v4.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h4>
</h4>
<h4>
<i><br /></i></h4>
<h4>
<i><br /></i></h4>
<h4>
<i>Joskus ajattelen, että näkemämme asiat ovat varjoja
tulevasta. Rakennamme sen, mitä suunnittelemme. </i></h4>
<h4>
<i>– Phoebe Cary</i></h4>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-44161167697648400922014-11-24T07:30:00.000+02:002014-11-25T21:43:02.901+02:00Pelko pois - karsinassa vain nahistellaan <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcYugiUfw8FkbBhodrVTZfdjRXGrAtv-kEujnBOk7_qRVfaZhOykXgYk6yZWMW8DPdaSDjNW9gvCvCMMKCo1iXvwlGtgjrnpFxRsJP4rOMgkrq8NOZJMm2ptqHKVOgH-ovDwtcCknkE0Q/s1600/WP_006678v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcYugiUfw8FkbBhodrVTZfdjRXGrAtv-kEujnBOk7_qRVfaZhOykXgYk6yZWMW8DPdaSDjNW9gvCvCMMKCo1iXvwlGtgjrnpFxRsJP4rOMgkrq8NOZJMm2ptqHKVOgH-ovDwtcCknkE0Q/s1600/WP_006678v3.jpg" height="400" width="300" /></a>Olen nukkunut viime aikoina todella huonosti. Tämä nyt ei sinänsä ole uutinen eikä mikään perheessä, jossa on pari taaperoikäistä lasta. Unet ovat katkonaisia ja univelkaa kertyy, kun yössä itketään milloin kummitusten, milloin puhkeavien hampaiden takia. Tuttua höttöä siis. <br />
Paitsi, ettei kuitenkaan. Viime aikoina en nimittäin ole voinut laittaa lyhyeksi jääneitä uniani lasten tai työn piikkiin, sillä yksinkertaisesti en vain ole saanut unta. Olen nukahtanut kiitettävästi pääni tyynyyn painettuani, mutta olen herännyt keskellä yötä parhaimpaan uniaikaan - ja tekemään mitä - murehtimaan ja huolehtimaan. <br />
<br />
Joitakin öitä takaperin pyörin taas sängyssäni ja kuuntelin sisäisen höpöttäjäni yöllistä puhetta. Aluksi suhtauduin tähän höpinään varauksetta ja hyväksyen. Ajatuksia tulee, ajatuksia menee. Tunteisiin ei tarvitse jäädä vellomaan. Ne voi huomioida ja antaa niiden liikkua vapaasti, tulla ja mennä... Mutta vaikka kuinka yritin keskittää mieleni hengitykseeni, suhtautua höpöttäjääni ymmärtäväisesti ja rakastavasti, ei unelle ollut sijapaikkaa sängyssäni, jonka huolet ja murheet olivat vallanneet. "<a href="http://www.onnenkissa.blogspot.fi/2014/07/ala-ajattele-sikaa-ala-missaan-nimessa.html" target="_blank">Älä ajattele sikaa, älä ajattele sitä sikaa</a>...", pieni ääni päässäni käski toisen kuiskiessa korvaani lohduttavasti "Voit toki ajatella sikaa, jos sinusta siltä tuntuu ja kun ajattelet sikaa, voit ehkä kenties sen jälkeen huomata ajattelevasi pian jotain muuta, vaikkapa lammasta". Voih, tunsin olevani ajatusteni ristitulessa ja mieleni karsinat täyttyivät vähitellen röhkivistä possuista ja niiden vieressä määkivistä lampaista. Lopulta mieleni käydessä yhä levottomammaksi minun oli annettava periksi. Nousin sängystä ja kaivoin esille muistikirjani. Päätin kokeilla toimisiko tässä tilanteessa vanha "kikka kolmonen" eli kirjoita mielessäsi pyörivät huolet ja murheet paperille ja päätä, että käsittelet ne kunnolla vasta seuravana päivänä, kun mieli on virkeämpi.<br />
<br />
Käperryin siis aamyön hämärässä sohvan nurkkaan ja annoin itselleni luvan kirjoittaa kaikki mieltäni painavat asiat paperille. Otsakkeeksi tälle kirjoitelmalleni annoin "Minä pelkään". Kahta kertaa minun ei tarvinnut itseäni kannustaa työhön, kun kynäni alkoi suihkia nopeasti ja tehokkaasti muistikirjan tyhjiä sivuja täyteen päässäni pyöriviä ajatuksia - ja mitä enemmän annoin mielelleni luvan suoltaa ulos ajatusvirtaa, sitä enemmän sitä vain tuli ja tuli. Taisin olla jo neljännen sivun kohdalla, kun aloin epäillä toimiiko tämä "kikka" nyt ollenkaan niin kuin pitäisi. Kirjoittamaan ryhtyessäni en edes ollut tietoinen kaikista niistä peloista, huolista ja murheista, joita nyt kynäni oli paperille raapustanut. Huh, ahdistus ei ainakaan lievittynyt lukiessani kirjoitustani läpi. Kun viimeisimpinä lauseina olin kirjoittanut kirjaani, että pelkään hukkuvani näihin pelkoihini ja pelkojen kirjoittaminen vain pahentaa asiaa, päätin sulkea muistikirjani kannet ennen kuin mieleni ehtisi tarrautua naapurinkin murheisiin ja surkutella vielä lisää koko maailmankaikkeuden onnetonta tilaa.<br />
<br />
Olin hieman pettynyt ja surullinen tajutessani, miten paljon murheita ja pelkoja mieleni kantoikaan. Ja näihin aatoksiin kirjani kannet suljettuani kuitenkin nukahdin eli epäilyksistäni huolimatta kikka oli kai tepsinyt tai sitten uni vain vei voiton. Joka tapauksessa vedettyäni peiton korviini mieleni karsinoista ei kuulunut enää kuin rauhallista ja hiljaista tuhinaa - ehkäpä tämä yöjuoksu laitumien vapaudessa oli väsyttänyt myös nämä pienet kaverini, jotka nyt kellivät pahnoissaan sorkat kattoa kohti...<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-13647119943665497502014-11-17T09:50:00.000+02:002014-11-17T15:10:27.816+02:00Menneisyys puhuu – ja minä kuuntelen<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwPDxa0ekhZhQsr9eXnl6364kJNSmWO_VPx2LCfalRFsiy8QmRDxFu113JMTx9ibp_03IbSOU687HvtvP6rcZ8FeVqTjpo6TyevdyIZIZNIz08px7UCzGvj4fVa4bClYUlXhv-3LMVOJk/s1600/WP_005092v4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwPDxa0ekhZhQsr9eXnl6364kJNSmWO_VPx2LCfalRFsiy8QmRDxFu113JMTx9ibp_03IbSOU687HvtvP6rcZ8FeVqTjpo6TyevdyIZIZNIz08px7UCzGvj4fVa4bClYUlXhv-3LMVOJk/s1600/WP_005092v4.jpg" height="400" width="300" /></a>Tiedättekö sen tunteen, kun luulee käsitelleensä jonkun menneisyyden
asian tai tapahtuman ja kerta toisensa jälkeen sitä sitten kuitenkin huomaa
olevansa sen kanssa vastakkain. Turhautuminen ja epätoivo valtaavat mielen – ei
taas, tätä! Vähän niin kuin kutsumaton vieras kolkuttelee ovelle ja vaatii
päästä sisään. Siinä sinä seisot ovenraossa ja pohdit kuumeisesti uskaltaako
tuota tuttua ja silti niin tuntematonta, pelottavaa, päästää sisään – kun aikaisemmin
siitä ei ole seurannut kuin pahaa mieltä. Miksi ihmeessä se on taas tuossa?
Emmekö me tehneet jo tilejä selväksi aikaisemmin? Eikö kaiken pitänyt olla jo
sovittu – mennyt on mennyttä ja nyt on uuden aika. Mitä sinä vielä minusta
haluat? Miljoona kysymystä poukkoilee päässäsi sinun tuijottaessa epäilevänä ja pelokkaana ovenraosta vaativana katselevaa silmäparia. Onko minulla
vaihtoehtoa, kysyt lopulta itseltäsi. Niin, onko?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Minulla on historiani, niin kuin meillä kaikilla. Historia,
menneisyys, jossa on paljon hyvää ja ikävä kyllä, myös pahaa. Vieraani kädet
eivät ole puhtaat, kasvoilla on arpia ja nilkkaan on sidottu ruosteinen
kettinki. Tumma viitta peittää kumaraan taipunutta, luisevaa kehoa. Kukapa
tällaista kummajaista haluaisi sisään kutsua? Juuri, kun kaiken piti olla
puhdasta, seesteistä, vieraskammari siivottuna, uudet lakanat
odottamassa niitä kutsuttuja, rakastettuja vieraita, sinä – kummajaiseni –
seisot taas siinä vaativana ja odottavana, innokkaana piehtaroimaan mankeloiduissa lakanoissani. Palat halusta jättää jälkesi ja kadota taas sitten kuin mitään ei
olisi tapahtunut unohtaen minut pelkäämään ja odottamaan seuraavaa vierailuasi. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Huokaan syvään ja yritän rauhoittaa kaoottisen mieleni
käsieni puristuessa tiukasti oven kahvan ympärille. Kun nyt siinä seisot, miksi en
katsoisi sinua vähän tarkemmin, ajattelen lopulta. Silmäni syynäävät päästä varpaisiin ovenraossa odottavaa kummajaista ja toivovat merkkiä muutoksesta.
Ehkä arvet ovat pienentyneet tai nilkassa ei ole enää kettinkiä. Ehkä kädet
sormikkaiden alla ovatkin puhtaat. Ehkä kauhtuneen viitan alle on puettu puhdas
vaatekerta. Mieleni maalailee kuvaa toiveikkaana. Niin ehkä, tai sitten ei. Mitä
pidempään vierastani katselen, sitä rauhallisemmaksi oloni kuitenkin vähitellen
muuttuu. Kasvot arpien värittämänä, ruosteinen kettinki nilkassaan tämä
menneisyyteni kummajainen näyttää ehkä jopa säälittävältä. Päättäväisestä, pelottavasta
ja aggressiivisesta olemuksesta on vain jäljet kehossa – ja katse, katse on
tyyni ja rauhallinen, siinä on jotain, josta en ota selvää. Huulet liikkuvat
hitaasti piirtäen ilmaan kirjaimia, muodostaen sanoja: ”Nyt. On. Aika." Käännän
katseeni pois. En odottanut tätä. Sanat jäävät leijailemaan ilmaan. <o:p></o:p>Sydämeni hakkaa kiivaammin ja yritän nielaista kurkkuuni nousseen palan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pelko minussa haluaa sulkea oven, lukita sen ja kadottaa avaimen - lopullisesti. Samainen pelko huutaa kummajaistani perääntymään, katoamaan elämästäni. Mutta tuo katse, nuo silmät lamaannuttavat minut. Pienen hetken näen itseni heijastuksena noissa väsyneissä, rauhallisissa silmissä: "Mitä sinä pelkäät?", ne kysyvät. Niin, mitä minä pelkään. Ehkä pelkään, että jos annan kummajaiseni nyt astua
sisään ja teen hänelle majapaikan, katan illallispöydän ja istun kuuntelemaan,
mitä hänellä on sydämellään, vieraani kiertääkin minut pikkusormensa ympärille, sumentaa mieleni ja olen taas siinä samassa, vanhassa, upottavassa suossa.
Siinä, johon olen jumittunut, jäänyt kiinni liian monta kertaa. Ehkä pelkään,
että suonsilmä imaisee minut ja tuo imu onkin vahvempi kuin aikaisemmin…Voinko luottaa siihen, että kummajaisellani olisikin tällä kertaa jotain hyvää kerrottavaa minulle? Ehkä hän haluaa tehdä sovinnon. Ehkä hän odottaa anteeksiantoa, sitä, että hyväksyisin hänet kaikkine virheineen ja arpineen. Mutta olenko minä valmis siihen? Kylmät
väreet kulkevat pitkin selkääni. Onko minulla vaihtoehtoa, kysyn lopulta
itseltäni. Onko nyt aika?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<o:p></o:p>Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-5795068657623605042014-11-13T17:55:00.000+02:002014-11-13T17:57:32.023+02:00Hengitä, niin jaksat paremmin – ja muita oivalluksia jumppasalilta<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRxxQFwXP94jtNAqLCtvGGRoHlOkbl_UoMuTnGI-7nX3zctApOmykFY5bV2_kSTN3pMBQiCihWCCd-kPp09GsUNIrYrguFoFVu2m5MHZ53RbPXh1Y_l3bjIffa48OZLXDo3aSWeYvEuDQ/s1600/WP_006544v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRxxQFwXP94jtNAqLCtvGGRoHlOkbl_UoMuTnGI-7nX3zctApOmykFY5bV2_kSTN3pMBQiCihWCCd-kPp09GsUNIrYrguFoFVu2m5MHZ53RbPXh1Y_l3bjIffa48OZLXDo3aSWeYvEuDQ/s400/WP_006544v3.jpg" width="291" /></a>Terveisiä jumppasalilta – pitkästä aikaa! Tällä kertaa hain
hien pintaan kiertoharjoittelutunnilta, joka olikin mitä mainioin! Kuten jo aikaisemmin <a href="http://www.onnenkissa.blogspot.fi/2014/07/inspiraation-takana.html" target="_blank">postauksessani</a> <o:p></o:p>kirjoittelin, minulle liikunta on myös sen itsetarkoituksensa lisäksi mitä parasta terapiaa. Kun
ajatukset junnaavat paikallaan, tunteet kuohuvat tai inspiraatio työskentelyssä
on hukassa, mikään ei pistä päätä paremmin pauselle kuin kunnon hikilenkki tai
salitreeni! Ja sitten sitä pystyykin taas katsomaan asioita uudesta
näkökulmasta ja palaamaan sorvin ääreen usein monta oivallusta ja ideaa
rikkaampana...Ja niin kävi tänäänkin!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikka tällä kertaa en ollut lähtenyt salille tuulettamaan
pääkoppaani vaan ihan vain treenaamaan, jokin pieni asia naksahti taas päässäni etunojapunnerrusten teon lomassa. Kun heilutin vuoroin
kahvakuulaa, tein vatsarutistuksia ja kyykkäsin, ihana ohjaajamme Heidi kannusti
ja innosti meitä kuntoilijoita musiikin tahtiin: ”Jaksaa, jaksaa, puoliväli
menee, rutista, rutista.” Näiden kannustuslauseiden seassa toistui useasti myös
pari muuta kehotusta, jotka pistivät pääkoppani raksuttamaan – ohjaajahan
lateli suuria elämän viisauksia siinä samalla, kun tsemppasi meitä saamaan hien
pintaan. Mihin huomio kiinnittyy, se kasvaa ja vahvistuu – eikös se niin
mennyt! Hymy levisi kasvoilleni, kun palautin mieleeni bussimatkani kahden
taaperon kanssa hetki sitten ja muistelin edellisen illan kamppailua työhöni liittyvien suunnitelmien parissa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDcSiTR6lxAeciFgMdxysdo6IiwyQu1Cm2UV_x9gtObyT9HBzQnQqvNYeWK85U48kYDHz52suS-6dYvgXPj3HiE1ZU2lQ8v8AEcCs4zTa4v1yaHdgW23M3ZNH4Sq4xKicc9mfnq0trKQo/s1600/WP_006547v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDcSiTR6lxAeciFgMdxysdo6IiwyQu1Cm2UV_x9gtObyT9HBzQnQqvNYeWK85U48kYDHz52suS-6dYvgXPj3HiE1ZU2lQ8v8AEcCs4zTa4v1yaHdgW23M3ZNH4Sq4xKicc9mfnq0trKQo/s400/WP_006547v3.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Mitä ohjaaja sitten meille puheli? Yksinkertaisuudessaan
lausahdukset olivat seuraavat:<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
1. Hengitä, niin jaksat paremmin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
2. Keskity rauhassa, kun aloitat.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
3. Muista, että teet tätä vain itseäsi varten. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Maistelin lauseita ja niiden taakse kätkeytyvää viisautta. Esimerkiksi hengittäminen. Voi, kuinka se tekeekään hyvää! Kokeilepa
olla hetki hengittämättä ja huomaat, miten päässä alkaa sumeta ja olo muuttuu
kurjaksi. Sen lisäksi, että hengittäminen itsessään todellakin on mieletön
juttu, se voi olla myös tie kohti parempaa oloa, kokonaisvaltaista jaksamista. Kun
stressi painaa tai arjessa on muuten vaikea tilanne päällä, hengityksen
äärelle pysähtyminen maadoittaa, rauhoittaa ja antaa uusille ajatuksille tilaa. Jesh, tätä lisää!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Entä sitten keskittyminen? Aika moni meistä voi heti
luetella listan asioita, joiden suorittamisessa keskittyminen on todellakin
tarpeen. Kokeilepa ”heilautella” kuudentoista kilon kahvakuulaa valmistautumatta ja keskittymättä. Tai ajattele vaikkapa kirurgia leikkaussalissa veitsi oikeassa kädessä,
kahvikuppi vasemmassa ja mieli näiden välimaastossa suunnittelemassa kenties
illan kauppareissua. Auts! Ikävää jälkeä tulee äkkiä niin leikkaussalissa kuin kahvakuulatunnilla, jos huomio on hukassa ja tehdään vähän sinne päin! Ja silti tämä on tuttu tilanne ehkä useimpien meidän arjessa. Jotenkin sitä vain kuvittelee itse pystyvänsä tekemään kaiken ja yhtä aikaa ja vielä muka keskittyen ja läsnäollen. Jep, takaisin niihin vatsarutistuksiin ja syvien lihasten jännittämiseen..</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsD5VwDZ-5InJeoOzNjyjUkknJ3pZIQa-hWdhr3bs5q3qsuqqBPUjfOT_DLk10s9z6OUhR_MUBfXTS0IqNy96vG7SphTJBdcmfrZgFRaCbHNS3o6pO3zzwZ7czzegapYmBPiv3F7XygWs/s1600/WP_006542v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsD5VwDZ-5InJeoOzNjyjUkknJ3pZIQa-hWdhr3bs5q3qsuqqBPUjfOT_DLk10s9z6OUhR_MUBfXTS0IqNy96vG7SphTJBdcmfrZgFRaCbHNS3o6pO3zzwZ7czzegapYmBPiv3F7XygWs/s400/WP_006542v3.jpg" width="300" /></a>Ja tuo kolmas kohta, itsestäänselvä sekin. Kun sitten tehdään jotain,
vaikkapa nostellaan sitä kuulaa, on kaikista paras motivaattori oma tahto treenata
nimenomaan itseään varten, ei naapuria, puolisoa tai ohjaajaa ajatellen. Kun tekee itselleen selväksi toimintansa syyn, tarkoituksen, tekemisestä tulee usein mielekkäämpää. Oletetaan esimerkiksi, että olet jumpassa painonpudotuksen takia ja se on motivaattorisi. Mutta riittääkö se? Ehkä syy ja tarkoitus on tarpeen purkaa vielä pidemmälle ja tiedostaa, miksi haluat pudottaa painoasi, mikä tämän syyn tarkoitus on? Ja ehkä juuri tuon tarkoituksen muistaminen antaa lisäpuhtia vielä jaksamaan viimeiset rutistukset ja ottamaaan treenistä kaiken irti. Oli
kyse sitten mistä tahansa tekemisestä tarkoituksen löytäminen ja sen muistaminen, on mielestäni tie kohti
tyytyväisyyttä ja hyvää oloa. Jos ihminen ei koe omaa toimintaansa merkityksekselliseksi itselleen, vaan ulkoistaa toimintansa syyn itsensä ulkopuolelle, nimeää sen pakoksi tai velvollisuudeksi jotain toista kohtaan, katoaa tekemisestä vähitellen myös kaikki ilo ja nautinto. </div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Sain siis jumppatunnilta hikitreenin ja hyvän mielen lisäksi
taas pieniä muistutuksia pureskeltavaksi arkeeni.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa ja vahvistuu.</i></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-57708304288871849882014-11-11T12:15:00.000+02:002015-02-11T17:02:29.168+02:00Ajatuksen voima<div class="copy-paste-block">
<i>Ajatuksen voimalla voi siirtää vuoria<br />
tai tehdä kynnyksistä esteitä ja pysyy jumissa<br />
ja kun painat pitkin valtateitä mielessäsi välkkyy<br />
ajatus<br />
<br />
Ajatuksen voimalla sä päädyt palatsiin<br />
tai alas katuojaan jos päässäs päätät niin<br />
ja kun painat kaiken villasella mielessäsi ohjaa ajatus<br />
<br />
Jos kaunis mielesi on, niin kauniimmaksi tuut <br />
Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut<br />
Eikä yksikään mutteri, kivikirkko tai linkkari<br />
ole syntynyt itsessään, vaan ensin sisällä jonkun pään<br />
Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut<br />
Se on ajatuksen voimaa<br />
<br />
Ajatuksen voimalla vanhenet vuosia<br />
tai pysyt mieleltäsi leikkivänä lapsena<br />
ja kun painat hissin nappulaa niin mielessäsi on ensin ajatus<br />
<br />
Ajatuksen voimalla voi jakaa rakkautta<br />
tai pitää yllä vihaa, hautoa kostoa<br />
ja kun painat liipasinta niin, mielessäsi on ensin ajatus<br />
<br />
Jos kaunis mielesi on, niin kauniimmaksi tuut <br />
Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut<br />
Eikä yksikään tikari, autopommi tai kivääri<br />
ole syntynyt itsesään, vaan ensin sisällä jonkun pään<br />
Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut<br />
Se on ajatuksen voimaa<br />
Ajatuksen voimaa</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i></div>
<div class="copy-paste-block">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlSa1ffcg03U6RZnlLQlf3pa-wPskWr3oK21Gb-Vxx5UmPtLZU9t5_eD1N2W_fO9uuxHCkab1rr-PQ4kzaJtW6HDZpaiH7m9RHZ8LqDs5Sg7xDKTNzhKgmEEHlyW1oyBSThT9po1-066k/s1600/DSCF7309v5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlSa1ffcg03U6RZnlLQlf3pa-wPskWr3oK21Gb-Vxx5UmPtLZU9t5_eD1N2W_fO9uuxHCkab1rr-PQ4kzaJtW6HDZpaiH7m9RHZ8LqDs5Sg7xDKTNzhKgmEEHlyW1oyBSThT9po1-066k/s400/DSCF7309v5.jpg" width="400" /></a></div>
</div>
<div class="copy-paste-block">
<br /></div>
<div class="copy-paste-block">
Nuo yllä olevat sanat ovat peräisin Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin <a href="http://www.youtube.com/watch?v=9oFoTR17T30" target="_blank">Ajatuksen voima</a> -biisistä. Tämä biisi on mielestäni loistava ja sen sanat kiteyttävät hienolla tavalla sen, miten suuri merkitys omalla mielellämme, ajatuksillamme, on elämäämme. </div>
<div class="copy-paste-block">
<br /></div>
<div class="copy-paste-block">
Kun on vaikeaa, sitä antaa mielessään vallan usein niille kaikille ikäville ja lohduttomille ajatuksille, ei näe ulospääsyä, vaihtoehtoja, sitä pienintäkään toivoa toivottomaksi kokemassaan tilanteessa. Näkee helpoimmaksi heittää hanskat kehään ja luovuttaa - <i>Ajatuksen voimalla voi siirtää vuoria </i><i>tai</i><i> tehdä kynnyksistä esteitä ja pysyy jumissa...</i></div>
<div class="copy-paste-block">
<br /></div>
<div class="copy-paste-block">
Ei ole uutinen eikä mikään, että ikäviä asioita tapahtuu meidän jokaisen elämässä ja mielemme voi olla maassa toisinaan hyvin erilaisista syistä. Oli tilanne kuitenkin mikä tahansa, psykologinen tosiasia on se, että meillä jokaisella on aina vapaus valita tulkintamme siitä, miten kokemamme tapahtumat nimeämme ja miten niihin asennoidumme. Omaksi ja läheistemme harmiksi me saatamme kuitenkin jumittua helposti vanhoihin ja kenties vääristyneisiin ajatustapoihimme ja pitää kiinni uskomuksistamme, jotka eivät salli meidän tutkivan ja hyödyntävän kykyjämme ja olemassa olevia taitojamme. Puhumalla asioista eri nimillä ja asennoitumalla uudella tavalla moni arkinen tilanne olisi kuitenkin mahdollista nähdä uudessa valossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Luin taannoin <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl" target="_blank">Viktor E. Franklin</a> hyvin vaikuttavan teoksen "<a href="http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511252623&gclid=CLfdqtuM8cECFcHVcgodL3cAdA" target="_blank">Ihmisyyden rajalla</a>", jossa Frankl kertoo omista keskitysleirikokemuksistaan ja kuvaa sitä, miten tällaisissakin olosuhteissa, kun ihmiseltä riistetään ihmisarvo, jäljelle jää mielen vapaus valita itse omat reaktionsa, oma suhtautumisensa olosuhteisiin. Tuo teos herätti minussa paljon ajatuksia ja muistutti siitä, miten vaikeissakin olosuhteissa avain selviytymiseen on taito siirtää oma huomio ja ajattelu niihin mahdollisuuksiin, jotka vielä ovat käytettävissä. Kukaan ei voi viedä meiltä milloinkaan meidän ajattelumme ja sen kautta asenteen ja valintojen vapautta. On siis oma <i>valintamme</i> käytämmekö taitojamme nähdäksemme valoisamman huomisen vai vaivummeko mieluummin uhrimielialaan syyttämään maailmaa ja toistelemaan itseksemme, ettei mitään ole tehtävissä. Kuulostaa ehkä armottomalta, mutta näin se menee... - <i>Ajatuksen voimalla sä päädyt palatsiin </i><i>tai alas katuojaan, jos päässäs päätät niin...</i></div>
<div class="copy-paste-block">
<br />
Meillä on käsissämme kaikki tarvittavat avaimet, kaikki se potentiaali ja taito, kunhan vain huomaamme sen ja aktivoimme taitomme tavallisessa elämässä, arkisten ongelmien keskellä.<br />
<br />
<br /></div>
<div class="copy-paste-block">
<i>...Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut...</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
<h3>
<div style="text-align: left;">
</div>
<span style="font-size: large;"></span><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRoH4-mGwTAkGGd0uXBpAx-89dvPtVcD7c9qJN5RG8mB9yKB3Fy8ZrP8f-GICaBFQdUqxI8lwc86eHooaUwXC1CQc4W_18NrVm_44wDUuSKkFKekVBUYevbFmQvlK1mw4NGprYB5QKv7E/s1600/DSCF7336v5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRoH4-mGwTAkGGd0uXBpAx-89dvPtVcD7c9qJN5RG8mB9yKB3Fy8ZrP8f-GICaBFQdUqxI8lwc86eHooaUwXC1CQc4W_18NrVm_44wDUuSKkFKekVBUYevbFmQvlK1mw4NGprYB5QKv7E/s640/DSCF7336v5.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><h3>
<span style="font-family: inherit; font-size: large; text-align: start;"><i>Meillä on aina mahdollisuus tehdä valinta ja avata mielemme portit nähdäksemme valoisampi tie läpi vaikeuksien.</i></span></h3>
</td></tr>
</tbody></table>
<br /><span style="font-size: large;"></span></h3>
<div class="copy-paste-block">
<br />
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-51798235469426657432014-11-09T18:00:00.000+02:002014-11-15T10:15:42.337+02:00Tänään se on!<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4JgFJW3l0rOif3BIecfZZX_oC2fW9FcZj9fkQ5C40LPjflwhsliqXebBRy3TEZFwsFFu_YkyRasYWZMGCwqcy4Gs1hH9U40XcH6ytcvtaYZ5Sl6RuI00oMeFYkeeB89jo5So7j8_-lwY/s1600/WP_20140719_032v4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4JgFJW3l0rOif3BIecfZZX_oC2fW9FcZj9fkQ5C40LPjflwhsliqXebBRy3TEZFwsFFu_YkyRasYWZMGCwqcy4Gs1hH9U40XcH6ytcvtaYZ5Sl6RuI00oMeFYkeeB89jo5So7j8_-lwY/s1600/WP_20140719_032v4.jpg" height="400" width="260" /></a>Tänään se on – isänpäivä nimittäin. Siniristilippumme liehuu
uljaana tangon päässä ja isä kääntää tyytyväisenä kylkeään nauttien aamusta
pitkän kaavan mukaan. Keittiössä hiippailee äänetön emäntä ja pian kodin
täyttää jo tuoreen sämpylän tuoksu. Tukat kammattuina ja rusetit kaulassa lapset
kantavat tarjottimellisen isänsä lempiherkkuja sänkyyn laulaen onnittelulaulujaan
vuoteessa laiskasti haukottelevalle miehelle. Fanfaarit soivat ja lapsien
poskilla on autuas hymy, kun he ojentavat rakkaimmalleen lahjuksia. Sydämellinen vaimo kiipeää vielä sänkyyn satiinipyjamassaan
tarjoutuen antamaan puolisolleen rentouttavan jalkahieronnan ja puraisten
lupaavasti korvanlehdestä..<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pläts! Noin, kupla on puhki! Ehkä pari pisaraa tuosta
kauniista, rikkoutuneesta kuplasta lensi ruudun sillekin puolelle. Tiedoksenne, että tämä oli siis
vain isänpäivän unelmakuva, joka meidän perheessämme on puhjennut jo pari valvottua tuntia – tai ehkä
jo vuotta sitten. Sen lisäksi, että aamujemme rauha ja autuus on toistaiseksi vain haave, ei perheemme toinen puolisko liiemmin tällaisten juhlapäivien päälle perusta – ja toisaalta ymmärrän häntä hyvin. Miksi
isää tai äitiä pitäisi juhlia jonain tiettynä päivänä vuodesta, siis yhtenä
ainokaisena päivänä niistä kolmestasadastakuudestakymmenestäviidestä? Eikö
meidän olisi syytä muistaa toisiamme vanhempina ja puolisoina (ja tietysti myös omia vanhempiamme) hieman useammin
ihan tavallisen arjen keskellä? <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nykyään kalenterimme täyttyvät erilaisista juhlapäivistä. On
ystävänpäivää, kurpitsajuhlaksi muuttunutta pyhäinpäivää, äitienpäivää, isänpäivää
ja ties mitä päivää. Päiviä, jolloin kauppiaat käärivät hihansa ja täyttävät
hyllynsä erilaisilla koristeilla, herkuilla ja lahjuksilla houkutellen meitä kuuliaisia kuluttajia astumaan
välittävän ja rakastavan puolison, vanhemman, sukulaisen tai ystävän luotuun rooliin.
Näyttääksesi olevasi oikea ystävä sinun tulee muistaa lähettää
ystävänpäiväkortti suklaasydämin koristeltuna tai edes se tekstiviesti
helmikuun neljäntenätoista. Ollaksesi puolestaan lapsistasi välittävä
vanhempi sinun velvollisuuksiisi kuuluu hankkia naamiaisasut, taikoa pöytään limaiset herkut ja kaivertaa
lapsille kurpitsalyhdyt lokakuun viimeisenä. Ehkä, ehkä ei. Eihän ystävien ja
lähimmäisten muistamisessa ja juhlimisessa mitään pahaa ole, päinvastoin –
koskaan ei varmasti voi osoittaa lähimmäisilleen liiaksi sitä, miten välittää, rakastaa
ja on yhteisistä hetkistä kiitollinen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Minusta jokainen on vapaa juhlimaan kalenteriin
merkittyjä juhlapäiviä kuka milläkin tavalla ja keksimään vaikka tusinan lisää
juhlan aiheita arkea piristämään, etenkin jos tai <i>kun</i> sen tekee sydämestään ja
ilolla. Ja käsi sydämellä itsekin tunnustan, että minulle esimerkiksi nämä omassa
lapsuudessani merkitykselliseksi muodostuneet äitien ja isien kunniaksi
järjestettävät juhlapäivät ovat edelleenkin tärkeitä. Olen sitten
markkinavoimien uhri tai höperö romantikko, olen kuitenkin vakaasti päättänyt mieheni
(tosin melko vähäisistä) vastusteluista huolimatta tätä äitienpäivä- ja
isänpäiväperinnettä jatkaa ja jakaa myös sen omille lapsilleni. Ja vaikka isänpäivän tarkoitus olisi se, että lapset muistavat isäänsä, olen minä puolisona yhtä kiitollinen ja halukas osoittamaan rakkauttani lasteni isää ja kumppaniani kohtaani ja lapsenomaisella innokkuudella suunnittelen pieniä tapoja muistaa puolisoani.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Niinpä siis, vaikka mieheni ei isänpäivänä minulta tai lapsilta muistamista odottaisikaan, olemme lasten kanssa käärineet hihat ja askarrelleet
kortit niin isälle kuin suvun muille isähahmoille. Kauppiaiden
pettymykseksi en ole aukaissut kukkaron nyörejä ja ostanut pehmonallea
koristamaan yöpöytäämme tai hankkinut uutta ja hauskaa kravattia ja samaa
sarjaa olevia sukkia, vaan olen mennyt sieltä, mistä aita on ehkä matala, mutta ainakin minun periaatteitteni mukainen. Olen kaivanut kaapista yhden valkoisen tyynyliinan, etsinyt kangasvärit ja painellut isälle
muistoksi tyynyliinaan lasten kanssa pieniä sormia ja varpaita. Aamukahvit olen toki
myös keittänyt ja kaupan pakastealtaan paistovalmiit croissantit uuniin lykännyt
(rakkaudella sekin, sillä meistä kaikista ei vain ole leipureiksi) ja asettanut aamiaispöytään kananmunavoileivän viereen pienen kuoren, jonka viesti mahdollistaa sankarille rentouttavan hieronnan.<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Näin meillä – ja
hyvä juuri näin, sillä kaikki tämä on tehty rakkaudella, sillä samalla
rakkaudella, jota haluan osoittaa myös kaikkina muina yhteisinä päivinämme. Viettäköön siis jokainen juuri omannäköisen isänpäivän tänään tai vaikkapa huomenna tai olkoon
viettämättä sitä ollenkaan. Tärkeintä on kuitenkin se aito välittäminen, jonka osoittamiseen ei tarvita nimettyä päivää, kalliita lahjoja eikä hempeitä ruusukortteja.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Halauksia teidän sunnuntaihin!<br />
<o:p></o:p></div>
</div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-37416755506519341282014-11-09T08:00:00.000+02:002014-11-08T23:28:01.549+02:00Etsin tietä ulos labyrintistä<div class="MsoNormal">
On hiljaista. Minua tuijottaa kolme silmäparia herkeämättä.
Jokaista liikettäni vartioidaan. Nostan käteni tehdäkseni seuraavan siirron. Ei,
ei sittenkään. Se ei olisi hyvä ratkaisu, tuumaan ja lasken käteni
rauhallisesti. Ehkä voisin miettiä vielä
hetken, mikä olisi nyt kaikista paras ratkaisu. Ratkaisu, joka johdattaisi
minut päämääräni ja eliminoisi samalla vastustajieni aikeet. Vastapäätäni
aletaan liikehtiä hermostuneesti ja luen katseista käskyn: toimi, tee päätöksesi,
älä nynnyile! Minua naurattaa. Miten tästä tulikaan näin vakavaa! Ikään kuin
pohtisin elämäni suurinta seuraavaa siirtoa, yrittäisin miettiä etukäteen, mitä
tämän askeleen jälkeen tapahtuu ja missä minä ja muut olemme päätökseni tehtyä.
Eihän tätä voinut näin pelata! Labyrintti oli muuttuva. Minulla ei ollut
aavistustakaan, missä olisin muiden pelaajien siirtojen jälkeen. Tartuin pelimerkkiini
ja tein valintani.<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAOOn7C_1yvo4wRqDKjAVxX3YowpXczdkJ73A1QwlCrVkdh3GyoWmt98x8LpEDYgoWBxxdySdYJyc7k9-Kyb10fRbqLncVqAfD4jYYdl0sAupHQwJs6XtcmYI6P-T60WAeIwUrp0rHQ1g/s1600/DSCF7200v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAOOn7C_1yvo4wRqDKjAVxX3YowpXczdkJ73A1QwlCrVkdh3GyoWmt98x8LpEDYgoWBxxdySdYJyc7k9-Kyb10fRbqLncVqAfD4jYYdl0sAupHQwJs6XtcmYI6P-T60WAeIwUrp0rHQ1g/s1600/DSCF7200v3.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAWBSV2-Rz5bsvHp4FhBg8siNeWD0hrzMVmWHOLke7bromjJN2EEd8zWfbl9A4x0aImZYnVVLzqirphXJukoNJGC844fD6eKkqn7_P58Y8F513QerruXvShLAnGN3LCzaflf4qN_AZPLU/s1600/DSCF7194v3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAWBSV2-Rz5bsvHp4FhBg8siNeWD0hrzMVmWHOLke7bromjJN2EEd8zWfbl9A4x0aImZYnVVLzqirphXJukoNJGC844fD6eKkqn7_P58Y8F513QerruXvShLAnGN3LCzaflf4qN_AZPLU/s1600/DSCF7194v3.jpg" height="213" width="320" /></a><br />
Pelailimme nuorison kanssa illalla lautapelejä. Tämä
ajanviete kuuluu viikonloppuiltoihimme aika usein ja olen siitä todella
iloinen. On kiva ehtiä istahtaa pienten nukkumaan menon jälkeen hetkeksi pöydän
ääreen yhdessä, napostella jotain hyvää ja pelata! En tiedä, alkavatko
lautapelit nykyään olla jo vähän vanhanaikainen juttu, mutta meikäläiseen ne
uppoavat täysillä. Samoin kuin korttipelit. Minusta ei löydy hitustakaan naista
pelaamaan erilaisia konsoli- tai tietokonepelejä. Kyllä minulle on yritetty
vakuutella monta kertaa niiden hienoutta ja ihmeellisyyttä, mutta minun
maailmassani ei ole kunnon lautapelin voittanutta. Tällä kertaa me pelailimme
Muuttuvaa labyrinttiä. Sekin on hauska, mutta todellisia suosikkejani ovat
Alias, Cluedo, Pictionary tai Piirrä ja arvaa, Scrabble ja Rappakalja. Väsyneeseen
hetkeen sopii hyvin myös Yatzy tai Uno-kortit. Omaa lautapelivarastoa on tosin
tullut päivitettyä viimeksi vuosia sitten, joten mielelläni otan vastaan myös
teiltä lukijoilta vinkkejä hyvistä peleistä! Minusta on ihanaa virittäytyä
porukalla (ja leikkimielellä) pelitaajuuksille. Strategialautapelien, kuten
shakin maailmaan, minua ei vielä ole ajettu sisään ja mielenkiintoni
kohdistuukin lähinnä viihdyttäviin koko perheen peleihin. Turhan
"vakavat" lautapelit, jotka ovat monimutkaisia ja pitkäkestoisia, eivät iltapuhteina oikein tahdo aueta.<br />
<br />
Ja jos minulta kysytään, niin lautapelit eivät todellakaan
ole vain lasten juttu! Aikuisillekin tekee hyvää hypätä välillä oravanpyörästä,
tehdä jotain hauskaa ja vähemmän hyödyllistä, tehokasta ja järkevää (!) – olla
yhdessä! Mitäpä siis, jos seuraavan kerran aikoessasi istuutua sohvaan
tuijottelemaan telkkaria, kutsuisitkin koko perheen koolle tai soittaisit
kaverit kylään ja kaivaisit esille jonkun vanhan kaappiin hautautuneen pelin!
Ja jos panostaa haluat, kirppiksiltä löytyy usein pienellä rahalla kivoja
pelejä. Siinä pelailun lomassa saatat tulla harjoittaneeksi myös läsnäolon
taitoasi, sillä ainakin oman kokemukseni mukaan lautapeliä pelatessa olemme ihan
erilailla läsnä kuin telkkaria tai tietokonetta tuijoteltaessa.<br />
<br />
Tällä kertaa siirtoni vei minut umpikujaan, mutta se on
pelin henki: palikat vaihtavat paikkaansa, olosuhteet muuttuvat ja se, mitä
kulman takana odottaa, on täysi yllätys. Askelia on turha suunnitella liian
pitkälle etukäteen, vähän niin kuin oikeassa elämässäkin…<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ihania viikonlopun hetkiä teille!<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4596485963031260878.post-49503711532097954742014-11-07T09:10:00.000+02:002014-11-07T13:54:51.911+02:00Minä olen tässä. Missä sinä olet? <div class="MsoNormal">
Kun nyt pitkän tauon jälkeen taas olen päässyt kirjoittamisen
makuun, mieleni teki aloittaa jutusteluni selittelemällä mennyttä. Mieleni teki
purkaa auki näitä menneitä kuukausia, viikkoja ja päiviä, jolloin olen ollut liian
kiireinen, stressaantunut tai vain väsynyt kirjoittamaan. Istuutuessani nyt koneeni
äärelle olin siis valmistautunut selittelemään ja kaivelemaan mennyttä aikaa,
kunnes tajusin, ettei se muuttaisi mitään. Hymähdin. Tyytyväisenä omasta
oivalluksestani päätin antaa menneiden olla ja katsoa sen sijaan eteenpäin.<br />
<br />
Loistavaa, kerrassaan lupaavaa, myhäilin itsekseni ja
ajattelin aloittaa kirjoitukseni lupaamalla itselleni – ja teille lukijoilleni
– kirjoittavani tästä eteenpäin blogiani vaikkapa edes kerran viikossa. Voisin
ottaa tavaksi kirjoittaa vaikkapa joka lauantai, ajattelin. Se kuulosti varsin helposti toteutettavalta
ajatukselta. Maistelin lauantai sanaa suussani. Tuleva lauantai, ensi viikon
lauantai, tämän kuun viimeinen lauantai. Mitä enemmän mutustelin noita
lauantai-päiviä ja maalailin kuvia tulevista päivistä ja viikoista, sitä
epäilevämmäksi mieleni kuitenkin kävi. Itse asiassa tämän viikon lauantai on
kyllä vähän huono päivä kirjoittaa, sillä olen silloin opiskelemassa. Ai niin, tosiaan. Tuleva lauantai ei siis
sovi. No, entäs sitten sunnuntai… Sunnuntaina on isänpäivä, joten tuskin ehdin tai
haluan silloin istahtaa koneelle kaiken muun touhun keskellä. Ensi
viikonlopulla meillä on vuorostaan sovittuna muuta puuhaa lasten kanssa ja…Voih,
mieleni oli ehtinyt tässä vaiheessa käydä läpi kaikki mahdolliset ja
mahdottomat kuvitelmat tulevista lauantai, sunnuntai, maanantai, tiistai ja
niin edelleen päivistä. Ja mieleni olisi voinut jatkaa loputtomiin tätä
tulevien päivien ohjelmien miettimistä, voivottelua ja surkuttelua,
stressaamista ja toisaalta odottamista, ellei joku olisi heittänyt minua
kävyllä päähän ja huutanut: Herää pahvi. Missä sinä olet ja mitä sinä teet?<br />
<br />
Niinpä, niin. Olin taas ajanut itseni ansaan. Jäin rysän
päältä kiinni. Mitä minä taas tosiaan teinkään? Olin tehnyt tietoisen valinnan olla
katsomatta taaksepäin ja hyvässä uskossa päätin ottaa härkää sarvista ja katsoa
hyvillä mielin eteenpäin – ja sillä samalla hetkellä, kun annoin mielelleni
luvan suunnata katseen tuleviin päiviin, viikkoihin, tulevaisuuteen – ajauduin
koko ajan kauemmas ja kauemmas tästä hetkestä. Voih, eihän tämä ollut
tarkoitus! Tarkoitukseni oli ollut istua koneen äärelle pitkästä aikaa mieli
täynnä ideoita ja intoa ja kirjoittaa. Nauttia siitä, että nyt minulla oli
aikaa ja tilaisuus pysähtyä juuri tähän hetkeen ja niihin ajatuksiin, joita
mieleni suolsi ulos. Tarkoitukseni ei ollut harmitella sitä, etten ollut viime
viikkojen aikana kirjoittanut tai suunnitella sitä, miten tulevaisuudessa
toimisin toisin – vain ja ainoastaan kirjoittaa nyt, tästä hetkestä käsin. Mutta
nyt harmikseni huomasin, ettei jäljellä ollut enää mitään siitä inspiraatiosta,
jonka turvin tähän penkilleni istahdin. Tämäkin hetki oli valumassa läpi
sormieni, huomaamattani.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hymähdin taas, tällä kertaa en itsetietoisen ylpeänä vaan
pikemminkin nöyrän hyväksyvänä. Hyvä, minua muistutettiin taas siitä, että tärkeintä,
arvokkainta ja hienointa oli se, että olin nyt tässä. Miksi hukkaisin tämän
ajan voivottelemalla mennyttä tai kuvittelemalla ja suunnittelemalla liiaksi
tulevaa? Päätin ottaa aikalisän. Hengitin muutaman kerran hitaasti syvään
sisään ja ulos, annoin katseeni kiertää ympäröivässä tilassa ja pysähtyä
parvekkeen hämärässä loistavien tuikkujen äärelle. Katselin tuulessa
lepattavien liekkien liikehdintää ja kuuntelin illan hiljaisuutta. Miten
hyvältä tuntuikaan istua tässä juuri nyt. Laskin sormeni tietokoneen
näppäimistölle ja tein valinnan – olen nyt juuri tässä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toivottavasti sinäkin olet juuri siinä, missä nyt olet. Myös
ajatuksissasi. Et ole eilisen päivän erimielisyyksissä, loukkauksissa tai väärinymmärryksissä,
et huomisen peloissa, odotuksissa tai toiveissa. Ehkä voit tarkistaa, missä
mielesi vaeltaa ja palauttaa sen juuri siihen, missä sinä olet juuri nyt. Sillä
harmittavan usein meiltä lipuu ohi juuri se hetki, se arvokkain ja olemassa
olevin hetki, kun annamme mielellemme vallan kulkea omia polkujaan. Usein me
elämme menneessä tai sitten tulevassa ja loppujen lopuksi – meillä on vain tämä
hetki.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Minä olen tässä. Missä sinä olet?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAuY4VLSazuHuCx05HTcJlUNYxaDGJmBv5TIxLbPekZXfNlp-I39K7aZhO7hl5ZcTfXSRA7k04Ik7hxsusqpBsnuF_zoETOfwOALfog9pgU3y3LdGhN_tRihCw05dx8MvNomZn1_h87u8/s1600/WP_006508v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAuY4VLSazuHuCx05HTcJlUNYxaDGJmBv5TIxLbPekZXfNlp-I39K7aZhO7hl5ZcTfXSRA7k04Ik7hxsusqpBsnuF_zoETOfwOALfog9pgU3y3LdGhN_tRihCw05dx8MvNomZn1_h87u8/s1600/WP_006508v2.jpg" height="320" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfl6iGS5YWfpHNf6VHtrKWB4r6nrZD-VEhgkjEmc_uVOsETy68vTU2ZHLr-EsHydSk1sXLTwxhNBoXb9zKBUJZ-Ow8i2t64lvkfnEHUOjHz4iHGEGobsuES348z_AzWNyQrafrO3s7j4w/s1600/WP_006509v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfl6iGS5YWfpHNf6VHtrKWB4r6nrZD-VEhgkjEmc_uVOsETy68vTU2ZHLr-EsHydSk1sXLTwxhNBoXb9zKBUJZ-Ow8i2t64lvkfnEHUOjHz4iHGEGobsuES348z_AzWNyQrafrO3s7j4w/s1600/WP_006509v2.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<o:p></o:p></div>
Onnenkissahttp://www.blogger.com/profile/02118861899800852585noreply@blogger.com0