Hengitä, niin jaksat paremmin – ja muita oivalluksia jumppasalilta

Terveisiä jumppasalilta – pitkästä aikaa! Tällä kertaa hain hien pintaan kiertoharjoittelutunnilta, joka olikin mitä mainioin! Kuten jo aikaisemmin postauksessani kirjoittelin, minulle liikunta on myös sen itsetarkoituksensa lisäksi mitä parasta terapiaa. Kun ajatukset junnaavat paikallaan, tunteet kuohuvat tai inspiraatio työskentelyssä on hukassa, mikään ei pistä päätä paremmin pauselle kuin kunnon hikilenkki tai salitreeni! Ja sitten sitä pystyykin taas katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja palaamaan sorvin ääreen usein monta oivallusta ja ideaa rikkaampana...Ja niin kävi tänäänkin!

Vaikka tällä kertaa en ollut lähtenyt salille tuulettamaan pääkoppaani vaan ihan vain treenaamaan, jokin pieni asia naksahti taas päässäni etunojapunnerrusten teon lomassa. Kun heilutin vuoroin kahvakuulaa, tein vatsarutistuksia ja kyykkäsin, ihana ohjaajamme Heidi kannusti ja innosti meitä kuntoilijoita musiikin tahtiin: ”Jaksaa, jaksaa, puoliväli menee, rutista, rutista.” Näiden kannustuslauseiden seassa toistui useasti myös pari muuta kehotusta, jotka pistivät pääkoppani raksuttamaan – ohjaajahan lateli suuria elämän viisauksia siinä samalla, kun tsemppasi meitä saamaan hien pintaan. Mihin huomio kiinnittyy, se kasvaa ja vahvistuu – eikös se niin mennyt! Hymy levisi kasvoilleni, kun palautin mieleeni bussimatkani kahden taaperon kanssa hetki sitten ja muistelin edellisen illan kamppailua työhöni liittyvien suunnitelmien parissa.

Mitä ohjaaja sitten meille puheli? Yksinkertaisuudessaan lausahdukset olivat seuraavat:

1. Hengitä, niin jaksat paremmin.

2. Keskity rauhassa, kun aloitat.

3. Muista, että teet tätä vain itseäsi varten.

Maistelin lauseita ja niiden taakse kätkeytyvää viisautta. Esimerkiksi hengittäminen. Voi, kuinka se tekeekään hyvää! Kokeilepa olla hetki hengittämättä ja huomaat, miten päässä alkaa sumeta ja olo muuttuu kurjaksi. Sen lisäksi, että hengittäminen itsessään todellakin on mieletön juttu, se voi olla myös tie kohti parempaa oloa, kokonaisvaltaista jaksamista. Kun stressi painaa tai arjessa on muuten vaikea tilanne päällä, hengityksen äärelle pysähtyminen maadoittaa, rauhoittaa ja antaa uusille ajatuksille tilaa. Jesh, tätä lisää!

Entä sitten keskittyminen? Aika moni meistä voi heti luetella listan asioita, joiden suorittamisessa keskittyminen on todellakin tarpeen. Kokeilepa ”heilautella” kuudentoista kilon kahvakuulaa valmistautumatta ja keskittymättä. Tai ajattele vaikkapa kirurgia leikkaussalissa veitsi oikeassa kädessä, kahvikuppi vasemmassa ja mieli näiden välimaastossa suunnittelemassa kenties illan kauppareissua. Auts! Ikävää jälkeä tulee äkkiä niin leikkaussalissa kuin kahvakuulatunnilla, jos huomio on hukassa ja tehdään vähän sinne päin! Ja silti tämä on tuttu tilanne ehkä useimpien meidän arjessa. Jotenkin sitä vain kuvittelee itse pystyvänsä tekemään kaiken ja yhtä aikaa ja vielä muka keskittyen ja läsnäollen. Jep, takaisin niihin vatsarutistuksiin ja syvien lihasten jännittämiseen..

Ja tuo kolmas kohta, itsestäänselvä sekin. Kun sitten tehdään jotain, vaikkapa nostellaan sitä kuulaa, on kaikista paras motivaattori oma tahto treenata nimenomaan itseään varten, ei naapuria, puolisoa tai ohjaajaa ajatellen. Kun tekee itselleen selväksi toimintansa syyn, tarkoituksen, tekemisestä tulee usein mielekkäämpää. Oletetaan esimerkiksi, että olet jumpassa painonpudotuksen takia ja se on motivaattorisi. Mutta riittääkö se? Ehkä syy ja tarkoitus on tarpeen purkaa vielä pidemmälle ja tiedostaa, miksi haluat pudottaa painoasi, mikä tämän syyn tarkoitus on? Ja ehkä juuri tuon tarkoituksen muistaminen antaa lisäpuhtia vielä jaksamaan viimeiset rutistukset ja ottamaaan treenistä kaiken irti. Oli kyse sitten mistä tahansa tekemisestä tarkoituksen löytäminen ja sen muistaminen, on mielestäni tie kohti tyytyväisyyttä ja hyvää oloa. Jos ihminen ei koe omaa toimintaansa merkityksekselliseksi itselleen, vaan ulkoistaa toimintansa syyn itsensä ulkopuolelle, nimeää sen pakoksi tai velvollisuudeksi jotain toista kohtaan, katoaa tekemisestä vähitellen myös kaikki ilo ja nautinto. 

  

Sain siis jumppatunnilta hikitreenin ja hyvän mielen lisäksi taas pieniä muistutuksia pureskeltavaksi arkeeni.

Se, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa ja vahvistuu.