Sinulle on postia!

Muistatko, milloin viimeksi sait kirjeen tai postikortin? Aikaisemmin ennen tekstiviestejä ja Internetiä oli tavallista, että ihmiset kyselivät kuulumisia tai purkivat muuten tuntojaan kirjoittamalla, siis kirjoittamalla kynällä paperille. Sen lisäksi, että kirjeitä kirjoitettiin sydänystäville ja sukulaisille, kirjeenvaihtokavereita saatettiin hakea myös erilaisista harrastelehdistä ja vaikkei koskaan oltu tavattu, arjen aatoksia vaihdettiin sujuvasanaisesti nätisti taiteltujen ruutupaperien välityksellä. Muistan vieläkin, miten nuoruusvuosina hevoshullun ja sinä minän –kirjekaveripalstalta löydettyjen sielunsiskojen kanssa saattoi purkaa omaa mieltään silloin, kun läheiset ystävät tai päiväkirja eivät tuntuneet sopivilta. Ja vaikka nuo toveruudet ovat jo jääneet unholaan, on minulla edelleen kirjekaverina rouva, jonka tapasin pienenä tyttönä isomummolassani. Nyt tästä ensitapaamisestamme – ja samalla ainoasta tapaamisestamme – on kulunut jo vajaa kolmisenkymmentä vuotta ja vielä me muistamme toisiamme pari kertaa vuodessa kirjeitse ja kortein. Minusta se on hienoa ja ainutlaatuista!

Jos tässä kaikessa someilussa ja tekstailussa on kourallinen hyviä puolia, on siinä hyppysellinen niitä huonojakin. Vaikka itsekin syyllistyn nykyään useimmiten sähköisen viestinnän tarjoamaan helpompaan tapaan kertoa tuttaville terveisiä, on ilon määrä suuri posteljoonin kantaessa kotiin kirjeen tai kortin, jota voi hypistellä käsissä ja kiinnittää vaikkapa muistoksi jääkaapin oveen.

Kun nämä Suomen kesäsäät taas seuraavan kerran ovat niin ja näin, mikä sen parempaa ajanvietettä kuin käpertyä sohvan kulmaan, tarttua kynään ja kirjoittaa kirje. Jos oikein haluaa panostaa, voi hankkia mieltä lämmittävää kirjepaperia – niitä on tosiaan vielä olemassa! – ja kruunata tämän kaiken postimerkillä, jossa muumipeikko hyppelee raitauikkareissaan innoissaan. Siitä ei voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle! Täällä äidin ja pikkuneidin suut ovat viime aikoina vääntyneet hymyyn vanhanaikaisista terveisistä niin useasti, että nyt on taas hyvä hetki verestää omaakin kaunokirjoitustaitoa. Jaetaan siis hyvää mieltä ja ilahdutetaan jonkun meille merkityksellisen huomista päivää.

Kirjoittelemisiin, satoi tai paistoi!