Kaikki Suomessa

Kävin jokunen viikko sitten lasten kanssa ostoksilla ja hankintalistan kärjessä tällä kertaa oli uusi harja, jolla saisin oman takkutukkani sekä tyttäreni kikkarapään selvitettyä mahdollisimman vähin kyynelin. Suuntasimme siis erääseen isoon tavarataloon tarjousharjan perässä ja löysimme etsimämme – ihanan pinkin yksilön. Epäilin kuitenkin edelleen voisiko tuollainen kapistus oikeasti toimia niin kuin olen kuullut ja kassalla päätin sitten vielä kysäistä ystävällisesti hymyn kera myyjältä, josko tätä harjaa voisi vaikkapa testata. Naureskelin vielä osoitellessani tyttäreni kiharapilveä ja kerroin tähänastisista toivottomista harjausyrityksistämme. Myyjätär katsoi minua totisena ja totesi hyvin ykskantaan, ettei sitä todellakaan tarvitse testata – sillä Kaikki Suomessa käyttävät Tangle Teezeriä. Vahvistaakseen vielä viestiään hän hymähteli ja katsoi minua silmälasiensa takaa kuin lasta, joka ei kielloista huolimatta tajunnut, ettei sormea todellakaan saa työntää nenään isotädin kahvipöydässä.

Sekunnin sadasosan ajaksi aikuinen minussa oli ottaa vallan ja terävä kieleni osoittaa, että tässä oli nyt käymässä kauppaa kaksi aikuista. Olin juuri päästämässä ilmoille jotain hyvin fiksua ja pedagogista, kuten ”hyppäisikö arvon rouva itse vaikkapa kalliolta alas, jos kaikki muut Suomessa niin tekisivät” tai että ”enpä todellakaan usko naapurin kaljun Antin takaraivoaan tällä muovisella läpyskällä harovan”. No, sekunnin sadasosassakin ehtii onneksi kääntää pienen vivun päässään toiseen asentoon. Terävän lohkaisuni sijaan annoinkin naurun tulla ja totesin vain reippaasti, että kyllähän sitten meidänkin olisi jo korkea aika ostaa tämä superharja, jos kerta koko Suomi sitä käyttää! Vakavanoloisen myyjättären kasvoilla vilahti hymyntapainen ja raha vaihtoi näppärästi omistajaa. Heitin vielä lähtiessämme jotain tilanteeseen sopivaa tyttäreni kikkaroista ja toivottelin myyjälle iloiset päivänjatkot.

Jälkikäteen palasin vielä tähän tilanteeseen ja se herätti minut miettimään niitä lukuisia arkisia kohtaamisia, joissa voimme valita sanamme ja suhtautumisemme. Oli kyse sitten kaupan kassalla tai kotisohvalla käydystä keskustelusta meillä on aina mahdollisuus päättää annammeko vallan sille vakavamieliselle, ongelmakohtiin tarttuvalle järkevälle aikuiselle vai sille leikkisälle, itseensä ja vastoinkäymisiin humoristisesti suhtautuvalle lapsen mielelle. Valintoja – niitä mahtuu jokaiseen hetkeen. Jos itse tiedostaa, että omassa arjessa vipu kääntyy usein sinne ”adult” –asentoon, voisi  olla hyvä kokeilla antaa tilaa myös sille lapsenmieliselle, maailmaan avoimesti suhtautuvalle puolelle itsessään!

Siitä en edelleenkään mene takuuseen käyttävätkö kaikki Suomessa Tangle Teezeriä, mutta sen kuitenkin tiedän, että kaikki Suomessa osaa nauraa. Joskus me aikuiset tarvitsemme vain pientä muistutusta asiasta!

Naurun täyteistä päivää sinulle!