Back in the business

Huh hei, onpas tässä tullut nyt pitkä tauko bloggailuun. Ehkä tätä olisi tarpeen pahoitella ja selitellä, mutta toisaalta kenelle ja mitä varten selittelisin? Välillä sitä tuntee kuin höpisevänsä itsekseen kirjoitellessaan näitä postauksia seuranaan vain suu ammollaan malttamattomana tekstiä odottava kannettava. ”Lisää, lisää, anna jokainen pisara, mikä sinusta irtoaa. Enemmän, tarkemmin, mielenkiintoisemmin…”, kone toistelee monotonisella ja käskevällä äänellään tarttuen jokaiseen näppäiltyyn sanaan niellen sen pureskelematta pohjattomaan vatsalaukkuunsa. Ja minä lasken varovasti sormeni näppäimistölle. Näpyttelen aluksi hitaasti ja harkiten, laiskasti tökkien  y k s i  k i r j a i n  k e r r a l l a a n. Sitten ryhdistäydyn. Näppäilen rivakammin, täysillä. Tykitän ajattelematta. Annan kaikkien kymmenen sormeni juosta yhtä aikaa ristiin rastiin näppäimistöllä. Tunnen olevani tehokas. Pulssini kiihtyy ja pala nousee kurkkuun. Pyyhin ja kirjoitan uudelleen. Lisää, lisää, vielä jotain! Pysäytän sormieni liikkeen kesken kaiken ja jään odottamaan. Kyllä, suurivatsainen ystäväni on tyytyväinen. Se märehtii levollisena edessäni sille syöttämiäni sanoja. Maistelee jo kerran nieleskeltyä ateriaansa. Hitaasti ja hartaasti sen leukaperät tekevät työtään. Kuuluu valtava röyhtäisy. Sormeni ovat märät ja tahmeat. 


Istun hiljaisuudessa ja katselen näppäimistön päällä lepääviä sormiani. Kymmenen sorjaa ja sievää. Nehän ovat täydelliset ja vieläpä minun! En malta olla hymyilemättä. Ilmastointilaitteen surina täyttää huoneen. Kehoni on levollinen. Aikaisemmat jännitteet, kehon kipu, kaikki kiire, vaatimukset ja odotukset ovat poissa. Minä (ja sormeni) olen tässä. Ehkä liikaa ja liian nopeasti nielleenä, mutta minulla on aikaa. Juuri nyt on hyvä hetki maistella tuota kaikkea viime viikkojen aikana nieltyä tarkemmin. Antaa sen nousta takaisin kielelle, pureskella hitaasti ja rauhallisesti, pala palalta... 

Märehtimisiin rakkaat lukijat! 

Matkalaiset, ei ole olemassa polkua, sillä polut syntyvät kävelemällä. – Antonio Machado