Vuosi lähenee loppuaan ja
olisi kai jonkinlaisen yhteenvedon, tilinpäätöksen aika. Olen useina vuosina
juuri vuodenvaihteessa kirjoittanut päiväkirjaani ja käynyt läpi mennyttä
vuotta, kiittäen ja toisinaan myös kaipaamaan jääden. Olen muistellut menneitä
hetkiä, elettyä elämää iloineen ja suruineen.
Ja vaikka sanotaan, että tikulla
silmään sitä, joka mennyttä muistelee, niin omalla kohdallani olen kokenut tärkeänä
pysähtyä juuri vuodenvaihteessa menneen äärelle ja kohdata uudelleen niin menneitä onnen
hetkiä kuin myös elämän tielleni tuomia haasteita. Etenkin niiden vaikeiden tilanteiden ja vastoinkäymisten kohdalla olen huomannut merkitykselliseksi tarkastella menneitä tapahtumia uudelleen. Ja kun olen päiväkirjani äärelle hiljentynyt, olen yleensä huomannut voivani suhtautua useimpiin vuoden
aikana kohtaamiini ylitsepääsemättömän raskailta tuntuneisiin tilanteisiin jälkikäteen ymmärtäväisesti
ja hyväksyen. Elämä voi ottaa, mutta aina se myös antaa – ja se antaa enemmän
kuin usein edes huomaammekaan. Ja vaikka itsekin kirjoitan päiväkirjaani
tuntojani läpi vuoden ja jokainen päivä on mahdollisuus punnita omaa elämäänsä,
on minulle vuoden vaihtuminen tuntunut usein luonnolliselta tavalta hahmottaa
mennyt ja kääntää katse kohti tulevaa.
Tässä hetkessä haluan osoittaa
kiitollisuutta menneelle vuodelle ja sen minulle tarjoamille kasvun mahdollisuuksille.
Haluan kiittää heitä, joiden kanssa olen saanut tämän vuoden kulkea.
Rakkauden täyteistä Uutta Vuotta sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti