Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi leikkiä villihevosta leikkipuistossa ja kadehtia pihan 8-vuotiaita, jotka osaavat tehdä kärrynpyöriä ja päättää, että tänä kesänä minäkin opettelen seisomaan käsilläni.
Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi spontaanisti peppua heiluttaen laulaa "porsaita äidin oomme kaikki" kauppakeskuksen vilinässä ja keskustella vieraille ihmisille bussissa.
Minusta ei koskaan tule niin aikuista, etten voisi itkeä pahaa mieltäni suurin kyynelin muiden nähden tai tomerasti polkea jalkaa, kun siltä tuntuu. Minusta ei koskaan myöskään tule niin aikuista, etten voisi irvistellä itselleni ja nauraa vatsaani kipeäksi asti ilman mitään järkevää syytä.
Eikä minusta tule koskaan niin aikuista, että lakkaisin ihmettelemästä ja kyselemästä tyhmiä: Tulisiks sää leikkii mun kaa?
Leikkisää lauantai-iltaa sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti