Tämä on elämäntarina, lemmentarina, menestystarina, nyyhkytarina, peitetarina, sankaritarina, tositarina ja joskus jopa kauhutarina.


Tämä on minun tarinani ja haluan jakaa sen juuri Sinun kanssasi.



tiistai 7. huhtikuuta 2015

Isoisän elämäntaitokoulussa

"Mun elämä. Milloin siitä tuli näin hirveä. Liian kovalla radio soi..." Maija Vilkkumaan biisistä tutut sanat ovat saattaneet kaikua useimpien meidän päässä silloin tällöin. Kukapa nykyihminen ei kulkisi välillä pää pilvissä ja sitten taas istuisi pensaassa kaivellen multaa varpaiden välistä, murehtisi eilistä ja haikailisi huomista. Kukapa ei pysähtyisi jossain vaiheessa elämäänsä ja kysyisi itseltään olenko onnellinen? Kuinka tulla onnelliseksi, mistä iloa ja energiaa, voimaa ja rohkeutta arkeen? Mistä hyvä elämä ylipäänsä koostuu ja millaisia taitoja siihen tarvitaan?

Olen itsekin miettinyt usein elämää ja sitä, mikä siitä tekee hyvän ja onnellisen. Mikä tekee ihmisestä tyytyväisen ja hyvinvoivan, kykeneväisen iloon ja nauruun ja toisaalta myös suruun ja kyyneliin, tasapainoiseen elämään. Olen pohtinut pääni puhki milloin Martin Seligmanin, Sonja Lyubomirskyn, Viktor E. Franklinin ja Nalle Puhin innoittamana hyvän elämän peruskysymyksiä. Olen käsitellyt onnellisuuteen liittyviä teemoja myös työni parissa ja kuunnellut ihmisten ajatuksia ja keskustelua hyvän elämän aineksista ja kaikesta tästä innostuneena minulla heräsikin halu lähestyä tätä teemaa maijameikäläisen näkökulmasta, ikään kuin omia nurkkapieliä tutkiskellen. Otin siis ajatuksesta vaariin ja päätin nyt lähteä kääntämään pilke silmäkulmassa oman perunapellon kiviä ymmärtääkseni paremmin, millaisesta maasta tämäkin taimi on ponnistanut ja löytääkseni kenties parhaimman kasvualustan ja oikeat lannoitteet hyvälle sadolle. Ehkä vastaus onnelliseen elämään löytyy lähempää kuin arvaammekaan?

Esitinkin itselleni kysymyksen, jonka pohjalta lähdin liikkeelle: Jos me otamme tänä päivänä epävarmuuden hetkellä käteen "viisaan elämisen" -oppaan, mitä teki isoisäni vuosikymmeniä sitten? Miettikö hän näitä samoja asioita, pohtiko hän elämisen taitoa tai tavasiko onnellisuuden aakkosia? Mistä rakentui isoisäni onnellinen elämä ja voisiko sieltä löytyä jotain viisaan elämisen oppeja tähänkin päivään?

Tästä se siis starttaa: Isoisän elämäntaitokoulun perusteet, jotka olen päättänyt kirjata ylös omaksi ja ehkä sinunkin iloksesi. Isoisän elämäntaitokoulun perusajatuksena on hyvä arki. Kun arkeen liittyvät asiat sujuvat tai ovat suurin piirtein tasapainossa, elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Yksinkertaista.

Sinä olet tervetullut mukaan Isoisän elämäntaitokouluun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti