Niin se vain aattoilta kääntyy päätökseensä. Minulla on takana ihana päivä rakkaitten, läheisten parissa ja mieleni valtaa kiitollisuus. Meidän jouluaatto on mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä sekä vanhoja perinteitä ylläpitäen että uusia tapoja luoden - ja vaikka kaipaus lapsuuteni ja nuoruuteni, muistojeni, aikaiseen jouluun maalle sukulaisteni luokse on muutamaan otteeseen vallannut mieleni, olen ollut oikeastaan iloinen saadessani rakentaa joulua juuri tänne, omaan kotiini perheeni ympärille. Ja kaiken tämän on kruunannut vielä tuo tänne eteläänkin saatu ihana, valkoinen lumipeite!
Jännää, miten usein jouluun asetetaan niin paljon odotuksia ja toiveita. Joulua valmistellaan viikkoja, ehkä jopa kuukausia etukäteen tai jos ei valmistella, niin puhutaan siitä, kuinka tänä vuonna joulua vietetään, mitä pitäisi vielä tehdä ja missä välissä. Ja loppujen lopuksi, onko se joulu sitten parempi tai onnistuneempi joka vuosi jonkun tietyn kaavan mukaan kuljettuna, putipuhtaaksi kuuratussa kodissa, alusta loppuun itsetehtyjen joulupatojen äärellä, yksi toistaan suurempien lahjojen keskellä? Vaikka toki itsellänikin joulu on rengastettu mieleni almanakkaan punaisella värikynällä ja tietyt lapsuuden kodistani vakiintuneet jouluun liittyvät tavat ovat iskostuneet mieleeni tiukasti, jälkiviisaana on helppo hymyillä ja myöntää, että monesti ne pienet, arkiset asiat ovat niitä suurimpia ja eniten iloa tuottavia - myös jouluna.
Ja toisaalta, mitä niihin perinteisiin tulee, niin perinteet on tehty elettäviksi. Ne muuttuvat ja muotoutuvat, elävät meidän mukanamme. Joskus on osattava päästää myös vanhasta irti, jotta jotain uutta, yhtä hienoa ja arvokasta voi syntyä. Läheiset ihmiset, lämmin tunnelma, kynttilät hämärässä illassa, tuikkivat silmät, iloinen nauru, viipyvä katse, pieni kosketus...ei siinä oikeastaan ehdi miettiä, onko niitä villakoiria sohvan alla tai koe tarpeelliseksi pahoitella, että joulupöydässä oli tällä kertaa turvauduttu myös Saarioisten äitien tekemiin laatikoihin ja talon ainoa kuusi on parin vuoden takainen, ikivehreä luomus parvekkeella. Joulu tulee kultainen, kun sille annetaan vain mahdollisuus...Joulu tulee juuri sellainen kuin sinä mielessäsi päätät.
Nautitaan ja iloitaan toisistamme - ja joulusta!
Ja toisaalta, mitä niihin perinteisiin tulee, niin perinteet on tehty elettäviksi. Ne muuttuvat ja muotoutuvat, elävät meidän mukanamme. Joskus on osattava päästää myös vanhasta irti, jotta jotain uutta, yhtä hienoa ja arvokasta voi syntyä. Läheiset ihmiset, lämmin tunnelma, kynttilät hämärässä illassa, tuikkivat silmät, iloinen nauru, viipyvä katse, pieni kosketus...ei siinä oikeastaan ehdi miettiä, onko niitä villakoiria sohvan alla tai koe tarpeelliseksi pahoitella, että joulupöydässä oli tällä kertaa turvauduttu myös Saarioisten äitien tekemiin laatikoihin ja talon ainoa kuusi on parin vuoden takainen, ikivehreä luomus parvekkeella. Joulu tulee kultainen, kun sille annetaan vain mahdollisuus...Joulu tulee juuri sellainen kuin sinä mielessäsi päätät.
Nautitaan ja iloitaan toisistamme - ja joulusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti